Hikeä, narua ja kipeitä lihaksia Trileirillä

Jos kausi alkaa leirillä, niin nyt triathlonkausi on virallisesti avattu. 

Perjantaina lumimyräkässä suuntasin treenikaverin kyydissä kohti Pajulahtea. Lähtömme viivästyi parikymmentä minuuttia. Perjantaipäivä oli kiireinen töiden puolesta ja lisähaastetta toi tyttären kuljettaminen reilun 40 km päähän. Huonoa ajosäätä en ollut ottanut huomioon. 

Järkevä ihminen olisi pakannut edellisenä päivänä ja miettinyt mitä oikeasti tarvitsee. Pakkaaminen jäi aivan viime tippaan. Siis lattialle kolmeen kasaan; 2x ulkotreeniin, 2xsisäjuoksutreeniin, uintiin + varavaatteet. Kiireessä ei miettinyt mitä oikeasti tarvitsin. Niinpä aivan liikaa tuli otettua mukaan. Parempi niin. Edellisestä vuodesta oppineena, otin repun mukaan.

Myöhäisestä lähdöstä ja äärimmäisen huonosta kelistä huolimatta, emme myöhästyneet kuin aloituksesta. Ehdimme majoittumaan, syömään ja ensimmäisiin treeneihin. Alun perin verryttely oli suunniteltu ulos, mutta sää oli sen verran ilkeä, että menimme suosiolla sisähalliin, jossa teimme myös keskivartalotreenin. Sisähallista siirryimme uimalaan. 

Uintitreeni keskittyi tekniikkaharjoituksiin ja uinnin kuvaamiseen. Jokaisen uintia kuvattiin veden alta edestä ja sivusta.  Perjantai-ilta päättyi iltapalaan. Ruokalan piparkakkutalo näytti niin herkulliselta, että teki mieli käydä taittamassa katosta pieni pala. 

Lauantaipäivä alkoi uintitekniikkakuvauksien purulla. Puolentoista tunnin aikana ehdimme analysoimaan jokaisen leiriläisen tekniikka ja samaan neuvoja millaisilla drilleillä tekniikkaa voisi korjata. Itselleni tuli muutamia ahaa-elämyksiä. Oma uintiasento on hyvä, samoin potku. Käsiveto tippuu liian alas. Olen korjannut aikaisempaa virhettäni hiukan väärin. 

Tekniikka-analyysien jälkeen vuorossa oli juoksutreeni. Sää ei yhtään houkutellut juoksemaan ulkona. Mutta ei tupaten täynnä oleva sisähallikaan houkutellut. Jokainen sää on liikuntasää. Siispä ulos loskaan juoksemaan vauhtikestävyystreeniä.  Sama matka mentiin neljästi. Ensimmäisen puhdas pk-veto, 2 min tauko, toinen aerobisella kynnyksellä, 2 min tauko, kolmas vk:n puolivälissä, 3 min tauko ja neljäs veto anaerobisella kynnyksellä.  Lyhyen verran jälkeen siirryimme uimaan. Tällä kertaan laitoimme neljä ”peiliä” altaan pohjalle, Jokaisen piti uida kyseisellä radalla. Mielenkiintoista oli katsoa omaa uintiaan alhaalta käsin. Eniten hyötyä tuosta oli niille, joilla on paranneltavaa uintiasennon kanssa. Itse olisin hyötynyt peilien ollessa päädyssä, jolloin olin nähnyt missä kulmassa käteni ovat käsivedon alkaessa. Uintitreeni päättyi tri-uintiin. Rataköydet pois, kaikki samalla ”viivalle” vesilähtöasentoon ja merkistä yhteislähtö. Eipä edes Joroisilla ole ollut yhtä kovaa lähiuintia kuin näissä  harjoituksissa. Molemmilla puolilla itseäni huomattavasti isommat miehet, joista kummatkaan eivät antaneet senttiäkään periksi.  Melko käsirysyä! Viimeisessä lähdössä edellisen lisäksi joku tai jotkut kouraisivat oikein kunnolla nilkoista. Taisi joku jopa napata kiinni. Ehkä aivan näin autenttista tilannetta en ollut hakenut ;).

Lounaan jälkeen oli lyhyt lepotauko ennen juoksukuntopiiriä. Lämmittelyn teimme Nikulahallissa. Teimme mitä erilaisimpia liikkuvuutta parantavia liikkeitä. Ainakin naurulihakset saivat töitä. Viimeinen lämmittely sai sykkeet nousemaan naurun lisäksi. Olimme pareittain ja meidän piti saada läpsäytettyä toista pakaralle. Ainakin minulla ja parillani oli hauskaa. 

Kuntopiiriä teimme kaksi kierrosta. Kaikki liikkeet olivat yksinkertaisia ja suuri osa tehtiin joko gymstickin tai jättipallon kanssa. Kaikki liikkeet olivat sellaisia, joita voisi tehdä kotona, paitsi viivajuoksua. Viivajuoksun merkitys ei vieläkään auennut minulle. Vaikka jokainen teki kunnolla liikkeet, niin siitä huolimatta saimme huumorin kukan kukkimaan ja naurua aikaiseksi. Hyvä treeni, hiki tuli, lihaksissa tuntui ja hauskaa oli. Enempää ei voisi treeniltä toivoa.

Saimme yllättäen tilaisuuden varata samalle illalle hieronta-ajan hierontaopiskelijoilta. Itse sain ajan heti kuntopiirin jälkeen. Vauhtikestävyystreenin jäljiltä pohkeet ja reidet olivat melko tukossa. Niinpä annoin nuorukaisen palautella jalkalihaksiani. Erittäin miellyttävä kokemus ja jalat toivat sunnuntaina. Ennen illallista oli syvävenyttelyä jaloille. 

Sunnuntaiaamuna suuntasimme hallille. Tuskin uskon itsekkään, mutta sunnuntaiaamuna olin vapaaehtoisesti viittä minuuttia vaille seitsemän aamulla simmari päällä altaan reunalla ja taustalla soi joululaulut. Alkuverran aikana valmentaja oli tullut samalle radalle uimaan kanssani. Meillä ei ollut virallista ohjelmaa vaan tarkoitus oli kroppaa herättävä liikunta. Koska valmentaja tuli samalle radalle uimaan, niin oli luonnollista uida samaa ohjelmaa hänen kanssaan. Vaikka hän huomattavasti minua nopeampi uimari, niin hän piti vauhdin sellaisena, että pysyin mukavasti mukana. Uimme yhdessä 4x300 m sarjan (100m vu tekniikka + 50m vu potkuja + 150m käsivetoja bullareilla). Lisäksi uin alku-ja loppuverryttelyt.

Leirin viimeinen treeni oli juoksutekniikkaharjoituksia sisähallissa. Lämmittelyn aikana ihailimme yleisurheilijoiden menoa. Siellä oli nuoria naisia harjoittelemassa seiväshyppyä, oli aitajuoksijoita, pikajuoksijoita jne. Ihailtavan näköistä juoksua ja nopeutta. Teimme monenlaisia harjoituksia, mutta haastavimmat harjoitukset itselleni oli ne, jotka tehtiin aitojen kanssa. Varressani saisi olla 5 cm lisää pituutta tai lasten aidat. Ainakin jouduin nostamaan jalkojani ylös. Loppuverryttelyn juoksimme sukkasiltaan jalkapallokentällä.

Venyttelyn yhteydessä kävimme lyhyen palautekierroksen. Kaikki olivat samaa mieltä leirin mahtavasta yhteishengestä. Mielestäni kunnia tuosta kuuluu valmentajalle, joka kannusti tasaisesti unohtamatta huumoria, hyväntahtoista kiusoittelua ja naurua. Ja kiitos kaikille leirillä mukana olleille triathlonisteille!