Kuluneen viikon treeneihin on sisältynyt spinningiä, voimapalloharjoittelua, juoksemista juoksumatolla ja ulkona, uintia ja maantiepyöräilyä. Uusi tuttavuus, voimapalloharjoittelu, oli viedä jalat alta. Alla oli tunnin spinning ja 40 min hölköttelyä juoksumatolla, joten jo lämmittelyssä mielessäni kävi, että olen arvioinut tunnin raskauden väärin. Puolen tunnin jälkeen kyselin jo kuinka pitkä tunti on. Onneksi vain 45 min. Tehokas treeni! Seuraavana päivänä löytyivät selkälihakset ja olkapään lihakset. Ensi viikolla uudestaan, ehdottomasti.
Viikkoon mahtui myös vauhtikestävyysharjoittelua. Treenikaverini halusi lähteä vauhdittamaan mua. Mikäs siinä. Tosin lopputulos ei välttämättä ollut sitä mitä valmentaja oli suunnitellut. Tämä ei johtunut niinkään treenikaveristani vaan siitä, että lähden alussa liian kovaa. En malta lähteä tarpeeksi rauhallisesti liikkeelle ja pitää tasaista vauhtia. Tämän takia suosittelen kaikille ”meikäläisille” ottamaan mukaan treeneihin kaverin, joka pitää tasaista vauhtia yllä vaikka mikä olisi. Niinpä sykkeeni nousi kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen liian korkeiksi ja ensimmäinen veto olikin VK2-tasolla VK1-tason sijaan. Toinen kolmen kilometrin vetoon valitsin jälleen turhan kovan vauhdin. Jälleen kaksi ensimmäistä kilometriä meni ok, mutta kolmannen alkaessa sykkeet nousivat MK-tasolle. Enhän minä tuolla tasolla kovin montaa metriä kykene ottamaan. Vauhtia ei hidastettu. Vaikka kuinka yritin, oli pakko todeta; ei askeltakaan enää. Viimeinen veto jäi vajaaksi. Harmitti, mutta minkäs teet. Juoksulenkistä tuli kuitenkin lähes 14 km.
Työviikon päätin vaihdattamalla kesärenkaat autoon ja suunnistamalla jälleen Mäkelänrinteeseen. Pitkä rata on koukuttanut mut totaalisesti. Pitkä rata mahdollistaa keskittymisen omaan uimiseen sekä tarvittaessa ohittamiset onnistuvat paremmin kuin lyhyellä radalla. Nyt kun olen uskaltautunut loppuverryttelyssä jälleen ottamaan perhosuinnin mukaan, niin ei ole mitään selityksiä minkä vuoksi en uisi pitkällä radalla. Perjantain uintitreeni kulki lähes unelman lailla, kunnes loppuverryttelyssä kivulias kramppi iski pohjelihakseen. Niin kipeätä teki, että teki mieli huutaa eikä kyyneleiden valuminen kaukana ollut. Siihen jäi viimeinen satanen.
Kaksi viikkoa sitten saatuani uuden treeniohjelman sai minut hymyilemään, kun valmentaja oli merkannut maantiepyöräilyn toisen viikon lauantaille. Vielä viime viikon torstaina räntäsateessa ajellessa mietin, että aika positiivista ajattelua on, että viikon päästä lähtisin ulos pyöräilemään. Mutta kesä taisi tulla ainakin viikonlopuksi.
Lauantaina polkaisin maantiepyöräilyn käyntiin. Eikä tarvittu paksua vaatekerrosta päälle! Hyvin meni, ainakin tasaisella, mutta ne ylämäet – niissä vauhti lähes pysähtyy. En tiedä kuinka paljon vikaa on tekniikassa ja kuinka paljon lihasvoimassa. Mutta näissä jään auttamattomasti jälkeen. Ja sehän suututtaa mua! Lenkin jälkeen kävin hölköttelemässä lyhyen 30 min lenkin. En voi kieltää ettei pyöräily olisi tuntunut jaloissa. Mahtava treeni ja kiitos jälleen treenikaverilleni, joka jälleen jaksoi odottaa mua mäkien päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)