Kesäfiiliksissä

Tällä viikolla treeneihin lähtö on toisina päivinä ollut takkuista johtuen pitkistä työpäivistä ja nuo pitkät työpäivät ovat veroittaneet osuutensa onnistuneista treeneistä. Hankalasta viikosta huolimatta viikko päättyi erinomaisesti.

Aamulla hyvät uintitreenit ja kotiin tullessa odotti iloinen näkymä. Nuorempi tytär pihalla harava kädessä. Pihalla pauhasi suomalainen räppi, naapurilta oli käyty lainaamassa toinen haravan kaverille. Hyvällä fiiliksellä tuli erinomaista jälkeä.

Kuivuneiden lehtiä alta paljastui nurmikon lisäksi sivivuokko:

Ruokittuani ahkerat teinit, pääsin itse vielä pyörälenkille.

Lenkki kulki kumpuilevaa reittiä  Kytäjä-Läyliäinen-Röykkä. Sopivan kokoisia ylämäkiä riitti ja vastavuoroisesti myös alamäkiä. Ylämäet nostivat sykkeet aivan liian korkealla, kun koetin pysyä treenikaverin renkaassa kiinni. Yrityksistäni  huolimatta en pysynyt. Siitä huolimatta talvelle tehdyt tekniikkaharjoitukset eivät olleet turhia. Toisinaan oikeasti tuntui, että pyöritin enkä polkenut. Uskaltaisin sanoa, että kadoksissa olleet takareidet ovat löytyneet. Kun vielä saisi kestävyyttä jalkoihin, ettei hyytyisi kesken mäkeä.

Valitettavasti matkalla sattui yksi rengasrikko. Onneksi kaverilla oli paikkausainetta ja patruuna mukana, joten sai tuubirenkaan käyttökelvolliseksi lyhyessä ajassa. Kokonaismatkaa lenkille tuli n.70 km, joka on tämän kauden pisin lenkki.

Jotta sain varmistettua raikasilmamyrkytyksen, ehdotin iltakahvit keskustan kahvilassa.

Kerran kamera oli mukana eikä kiire mihinkään, kehtasin ehdottaa pientä lenkkiä. Juoksulenkeillä olen useat kerrat ihaillut erästä ojaa. Varsinkin alkukeväästä lumien sulaessa.

Eihän kesäinen sunnuntaipäivä olisi voinut ollut täydellinen ilman mansikoita ja tumma suklaata.

Neljä on hyvä lukumäärä

Tyttären kanssa käytiin hankkimassa tulevalle perheenjäsenelle tuiki tarpeellisia asioita.

Ruoka/juomakupit ja toivottavasti käytännöllinen ruoka-alusta. 

Toki namit tulee olla hankittuna.

Tyttären valitsemani nimilaatta ja kirjaisin 

sekä 

itseni valitsema talutushihna (musta flexi).

Meidän naisten mielestämme nämä olivat NE ensimmäiset hankittavat asiat :). Kauppaan jäi vaaleanpunainen "timantti" kaulapanta ja vaaleanpunainen suojapuku. Saattapi käydä niin, että tytär tulee ulkoiluttamaa koiraa eri kaulapannassa ja suojapuvuissa kuin muu perhe.

Tuleva perheenjäsenemme

Viikko 16

Mennyt viikko on kantapään kautta osoittanut, kuinka tärkeitä ovat riittävä lepo ja oikeanlainen ravinto. Liikunta on ollut ylläpitävää, olen noudattanut melko tarkasti 3 tunnin ruokavälejä ja pyrkinyt syömään mahdollisimman paljon marjoja, hedelmiä sekä suosia tuoreita raaka-aineita. Lisäksi jokaisen treenin jälkeen olen ottanut palautusjuomana soijakaakaoita. Viikon treenit ovat rasituksiltaan olleet siis oikeasti kevyitä. 

Tämän päivän pyöräilytkin pysyivät PK1:llä vaikka illan pyörälenkillä "törmäsin" treenikaveriini ja jatkoimme pyöräilyä yhdessä. Myönnän, muutaman kerran olisi tehnyt laittaa eteen isompaa ja kokeilla miltä se vauhti tuntuu. En vaihtanut, maltoin mieleni ja nautin pyöräilystä. Tänään polkeminen ei tuntunut siltä kuin olisi mennyt tervassa. Polkeminen tuntui oikeasti mukavalta ja keskityin takareiden aktivoimiseen. Itsetuntoa nostatti, että vauhti oli mieleinen ottaen huomioon syketason.

Leposyke on tippunut 5 pykälällä, ruokahalu on palautunut samoin kuin halu mennä kovempaa. Valmentajan mukaan ollaan menossa hyvää vauhtia oikeaan suuntaan. Alkuviikko otetaan varman päälle, torstaina kokeillaan vauhdikkaampaa juoksua. Tuo juoksun perusteella voidaan analysoida missä oikeassa mennään. Jos palautuminen on oikeasti tapahtunut, viikonloppuna olisi sitten pitkää treeniä pyöräilyä tiedossa. Juuri nyt tuntuu siltä, että voisin vaan olla pyörän päällä. Uuden ohjelman saa kuitenkin jo huomenna. Yeah!!!  

Never let age define you

RoadID saapunut ja samalla pääsin harjoittelemaan kuvien retusointia. Ei kyllä ole mun heiniä kuvien muokkaaminen. Mutta huonosta jäljestä huolimatta laitan kuvan saapuneesta RoadIDstä.

Tästä eteenpäin tulen tämän kanssa juoksemaan ja pyöräilemään:

Eilen posti toi tilaamaani hupparin.

Tilasin s-kokoisen, mutta saatuani tiedon kokojen olevan niukkoja, päädyin yhtä kokoa isompaan huppariin. Kyllä pienempi koko olisi mennyt, mutta reilun kokoinen huppari on mukava laittaa päälle treenien jälkeen.

BTW! Kaksi viikkoa HCR:n. En taida lähteä hakemaan aikaa, vaan hyvän oloista juoksua.

Toipuminen on alkanut

Muutaman lepopäivän jälkeen olen jo huomattavasti pirteämpi, ruokahalu on palannut ja katse suunnattu kesän tuleviin haasteisiin.

Eilen kävin kevyesti uimassa treenikaverini kanssa. Keskisyke oli 121, kun peruskestävyysalueeni alkaa  kutakuinkin samoista lukemista, niin rauhallisesti olen mennyt. Siitä huolimatta illalla olin väsynyt ja silmät painuivat kiinni kesken leffan. Uni maistui.

Ruokahalu on palannut ja mulla on oikeasti nälkä. Oli kiva käydä kaupassa, kun mietti mitä hyvää sitä haluaisi syödä huomenna. Kaupasta tuli mukaan mm.basilikaa ja maukkaita tomaatteja.

Syystä tai toisesta olen iloinen, hymyilen ja tuntuu hyvältä. Iloisuuteen vaikuttavat aivan varmasti valmentajan positiivinen ja tsemppaava asenne; se, että tässä on vielä aikaa toipua; oma katse on jo treeneissä. Eipä se negatiivinen asenne tilannetta parantaisikaan.

Ilmoittauduin kesäkuussa järjestettävään avovesiuintikouluun . Lapsena - ties kuinka monta vuotta sitten - olen kerran ollut uimakoulussa, joka myös järjestettiin järvenrannalla. Tuolloin olin "vesipeto". Muistan elävästi kuinka uin alkeisselkää ja koiraa laiturin vierttä edes takaisin muutaman muun kanssa muiden polskutellessa kädet pohjassa rantavedessä.

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa

Itseäni saan syyttää nykyisestä tilastani. Treenipäiväkirjasta saa oivallisen avun tarkastella missä kohtaan oikeasti  oireita ylirasituksesta alkoi ilmetä.

Maaliskuun puoleen väliin asti treenit menivät yli omien odotuksien, treenaaminen maistui. Juoksu tuntui kulkevan loistavasti.

Puolessa välissä kuuta olen kirjoittanut: aamulla olo oli outo. treeni meni tahmeasti. Ei tuntunut hyvältä. Ruoka ei maistunut. Parin päivän päästä tuosta kirjoituksesta olin kaksi päivää flunssassa, mutta en poissa töistä.

Viikon päästä olen kirjoittanut: en ole täysin palautunut flunssasta. verra ja 12 min aerkynnyksellä tuntui kevyeltä ja erinomaiselta. Mutta vauhdin nostaminen, nosti sykkeitä liiaksi. ....lopetin kesken sykkeen noustessa.... palautus: Ei millään meinanut laskea. Kokeilin vielä vauhdin nostamista .... Tuntui pahalta, joten en jatkanut vaan palauttelin loppuajan.

Edellisestä kirjoituksesta viikko eteenpäin oli jälleen vk-treeni. En ole kirjoittanut erikseen mitään, mutta olen kirjannut vauhdit ja sykkeet. Vauhti ei kasva, mutta sykkeet nousevat. 

Muutaman päivän päästä: Lepopäivä.... koko päivä oli erittäin alavireistä

Nyt tuosta edellä olevasta kirjoituksesta on kulunut kaksi viikkoa. En ole kirjoittanut mitään erikoista, mutta treeneihin lähtö on ollut vaikeaa. Olen todella saanut kiskoa itseäni treeneihin. Muita oireita joita on ollut, mutta en ole kirjannut niitä ylös erikseen tai edes osannut yhdistää ylirasitukseen:

* Voimas hikoilu. Ei siis treenatessa vaan esim normaalit päivittäiset toiminnot ovat saaneet kainalot äärimmäisen märiksi. Olen hikoillut kuin työmies vaikka olen ollut paikoillani. Onneksi tämä on mennyt ohitse. (koputtaa puuta)

* Alavireisyys ja saamattomuus. Mieluummin töllöttänyt tyhmänä telkkaria kuin tehnyt jotain mielenkiintoista.

* Väsymys. Varsinkin VK-treenien jälkeen olen nukahtanut illalla yllättäen sohvalle. Kuukauden aikana olen pari kertaa huomannut esim salilla haukottelevani oikein makeasti.

* Janon tunne on hävinnyt

* Viikonloppuna ei ollut nälkä vaikka treenasin

* Pääkipu

Mikään edellä olevista seikoista ei aukaissut silmiäni. Vasta sunnuntain rauhallinen pitkä lenkki, jolloin Polarin mukaan menin vk-alueella koko matkan Lahdesta Pajulahteen vaikka vauhdin perusteella sykkeet olisivat pitäneet olla selkeästi pk-alueella. Sen jälkeen tulleet kylmät väreet ja illalla kuume sai mut tajuamaan, ettei kaikki ole todellakaan kohdillaan. Kun vielä tänään mulle vinkattiin ylikunnosta ts ylirasituksesta googletin ylirasituksen oireet.

Myönnän, olen onnistunut rasittamaan itseäni liikaa.

Jo viime viikolla vähensin treenimäärä, mutta siitä huolimatta se oli yli yhdeksän tuntia.

Tämä viikko on alkanut totaalisella levolla ja syömisellä. Tänään kävelin keskustaan, kävin leikkauttamassa hiukseni, kestovärjäsin kulmat & ripset (nyt näytän Muumilaakson noidalta), illalla menen koko vartalohierontaan. Suuhun on mennyt aamulla soijajogurttia, lounaaksi salaattia - toipumiseen kuuluu osana laadukas tuore ruoka ja hiilihydraatit tulisi saada kasvisvoittoisesta ravinnosta - ja jogurttipäällysteisiä pähkinöitä ym.

Pakko myöntää, etten ollut koskaan ajatellut, että voisin treenata liikaa.

Tästä oppineena;

*Soitan valmentajalle heti kun tuntuu, ettei kaikki ole kunnossa tai halutessani "säätää" treenejä

*En tee ominpäin, kun en kuitenkaan tiedä mitä olen tekemässä

*Luotan ammatti-ihmiseen

*Kukin on omanlaisensa yksilö. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi itselleen. => en seuraa muiden treenimääriä tai yksittäisiä treenejä

*Keskityn omaan tekemiseeni

*Pidän kirkkaana mielessäni, että Joroisissa haluan tehdä hyvän kisan

*Viimeiseksi: Olen keski-ikäinen, en siis nuori. Kehoni ei toimi kuten kymmenen tai jopa kaksikymmentä vuotta sitten.

Toivottavasti en ole pilannut ensi kesän kisaani omalla toiminnallani. Se olisi todella vaikeaa antaa itselleen anteeksi.

Bodia, tsemppistä ja lepoa!

Ihanan hektinen viikoloppu takana! Omien treenien ohella ehdimme käymään Turussa katsomassa body fitness -kisoja, joissa kaverini astui ensimmäistä kertaa lavalle. Kaksi ja puoli vuotta sitten istuimme saman salin pukuhuoneessa keskustelemassa, että jotain pitäisi tehdä a) painon kanssa b) löytääkseen kadonneen motivaation liikkumiseen. Hän lähti kohti omaa unelmaansa ja minä aloitin triathlonkoulussa kuukautta myöhemmin.

Näiden kahden ja puolen vuoden aikana olen seurannut hänen treenaamistaan ja diettejään.Hän on erittäin avoimesti tuonut esille rakkautensa rautaan, treenien kovuuden, lajin vaatiman säntillisyyden ja tunnollisuuden sekä diettien tuskan. Ilman tuota avoimuutta oma ymmärtämykseni tätä lajia kohtaan olisi täydellisen vajaavaista.





Oli mahtava tunne nähdä hänet lavalla ja päästä kannustamaan häntä. Valitettavasti katsojia oli ennätysmäärä ja olin viho viimeinen joka pääsi sisälle saliin, mieheni jäädessä seuraamaan kisoja aulasta telkkarin välityksellä.

Lavalla nähtiin mielettömän upeaa kropan hallintaa:

 

Kisan jälkeen saimme "yksinoikeudella" kuvata kaveriamme yläaulassa.

 Kisan jälkeen oli palkintojen aika hyvän ruuan ja upean seuran merkeissä:

ITSENSÄ VOITTANUT

Ja vielä kerran Huikea banderolli ja bom-bom -huiskut!

Onko Turku enää entisellään tämän näyttävän ja äänekkään pinkkitiimin jälkeen ;)?

Takaisin omaan trimaailmaan. Lauantaiaamuna ennen Turkuun lähtöä olin käynyt spindessä, jonka jälkeen vielä jäin pyörittelemään kevyesti 40 minuutiksi. Puolen päivän jälkeen pääsimme lähtemään, "pienen" Karkkilan lenkin kautta. Ruokailu jäi melko vähäiseksi lauantaina ja yöuni niukaksi. Kotona olimme kahden aikaan yöllä. Sunnuntaiaamuna kello soi seitsemän aikaan ja auton nokka kohti Pajulahtea. Kello kymmenen aikaa olimme Lahdessa Pikku-Veskun parkkipaikalla suuntana takaisin Pajulahteen - juosten. Koko matkan sykkeet olivat vk-alueella vaikka vauhdin mukaan sykkeiden olisi pitänyt olla selkeästi PK-alueella. Pajulahteen pääsin omin jaloin. Saunassa ei tarvittu montaa sanaa vaihtaa valmentajan kanssa. Päätös oli selkeä eikä minulta vastaväitteitä tullut: Nyt levätään! Aamulla sain vielä tekstiviestin, ettei uutta ohjelmaa tule vaan pari päivää seurataan tilannetta. Kuume on poissa, mutta tämä viikko varmaankin kävellään ja juostaan alivauhtisia lyhyitä lenkkejä.

Clean, Check and Store

Pari vuotta on oma märkäpuku roikkunut hengarissa. Taitaa olla aika löytää sille uusi säilytystapa ja -tila. Linkin kautta löydät 3 tärkää ohjetta, joiden avulla märkäpuku pysyy käyttökelvollisena useamman vuoden.

Hankkimassa ensimmäistä märkäpukua? Tässä viisi asiaa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota:

Price, Style, Stretch,Buoyancy and Thickness. 

Alkuperäinen artikkeli http://www.triathlontrainingschedule.org/triathlon-wetsuits-tips-for-buying.

 

Jos itse et voi kertoa nimeäsi tai lääkeaineallergiaasi, kuka kertoo sen puolestasi ensiavun antajalle?

Pyöräillessä ja miksei muutenkin yksin liikkuessa on mielessä käynyt, että loukkaantuessani niin pahasti, etten itse pysty soittamaan tai kertomaan nimeäni, niin miten ensiavun antajat saavat yhteyden lähimmäisiini tai tietävät kuka olen? Mukana on usein ainoastaan puhelin, mutta siitä ei ole hyötyä muille kuin itselleni, sillä se on salattu.

Hyvällä onnella olen tuolla maanteillä viilettänyt ja vauhdin hurmasta nauttinut. Useamman kerran alamäen jälkeen pohtinut, olisiko mäen voinut tulla rauhallisemmin alas. Kun paljoa ei tarvita siihen, että menettää pyörän hallinnan vauhdin kasvaessa yli 50 km/h. Ja turvana ainoastaan kypärä.

Kun pari päivää sitten bongasin Ninnin blogista RoadID:n, ei tarvinnut miettiä muutamaa minuuttia pidempää tilaanko itselleni rannekkeen vai en. Tilauksessa on punainen MyRoadID pienellä hauskalla lisätekstillä " Never let age define you". Tavoite on ottaa tämä aktiiviseen käyttöön lenkkeillessä ja avovesiuinnissa. Suosittelen tutustumaan tuotteeseen. Postikulut eivät varmaankaan nouse esteeksi - vajaa 3 euroa.

Toivotan kaikille turvallisia kilometrejä niin maanteillä, lenkkipoluilla kuin avovesissä!

Maantiepyöräilykausi avattu!

Ensimmäinen pyörälenkki takana, trainerin voi siirtää pois jaloista. Vielä lauantaina polkaisin pari tuntia trainerillä, mutta jo sunnuntaina keli näytti hyvältä ja pidempi treeni sopi oikein hyvin aikatauluuni.

Kuten edellisinä vuosinakin, niin myös tänä vuonna, ensimmäinen pyörälenkki oli takkuista ja raskaan oloista. Loppua kohden tuntui jo melko mukavalta.

Aika vaihtelevissa olosuhteissa on tällä viikolla treenattu. Perjantaina juoksin räntäsateessa, joka hetkellisesti oli jäätävää tihkua. Ja tietenkin puolet matkasta vastatuuleen. Vaikka mieli teki kääntyä kotiin  pidin mielessä, ettei kesäkelit voi tätä huonompia olla. Jos tällä kelillä vetää tasavauhtisen vauhtikestävyystreenin, niin ei ne kesän vesisateet juoksua haittaa. Pakko myöntää, että raskaalta tuntui, mutta 7.5 km menin vk-alueella ja saman verran tuli verrajuoksua. Joku voisi tokaista;" hullun hommaa!".

Lauantai-iltana sää oli tyyni ja kaunis. Verrajuoksua olisi voinut tehdä pidempäänkin.

Eilinen päivä oli upea ulkoilusää ja tänäänkin olisi, mutta lämpöisin ajankohta menee ruokailessa. Vanhempi tytär tulee poikaystävän kera syömään. Illalla toki ehtii lenkille, mutta pyöräily jää tältä päivältä.

Blogihiljaisuus

Blogirintamalla hiljaisuus on osittain johtunut työ- ja opiskelukiireistä. Työrintamalla on ollut hektistä eikä työtilanne tule helpottumaan, sillä hankkeen loppua kohden omat työni tulevat lisääntymään. Opiskelupuolella otin hienoisen tsempin. Pitää vaan löytää tuo takaisin, jotta en toistamiseen ole samassa suossa kesän jälkeen mitä olin menneenä talvena.

Treenit ovat menneet vaihtelevasti. Flunssa häiritse viikon verran treenaamista ja flunssan lisäksi on muutamia kertoja, kun töiden jälkeen ei vaan ole saanut itseään liikkeelle.

Kenties isoin syy blogihiljaisuuteen on se, että heti ilmoittauduttuani Joroisille aloin epäilemään omaa harkintakykyä ja kuntoani. Lukiessani muiden onnistuneita kovia treenejä ja huimia kehityksiä eri lajeissa, iski epätoivo.

Joroisille on siis ilmoittauduttu, mutta sitä ennen on HCR. Toivottavasti 4 viikon kuluttua puolikas maraton menee hyvin palauttaen uskoni omaan tekemiseeni ja kuntooni. Toivottavasti sää olisi suosiollinen.