Itseäni saan syyttää nykyisestä tilastani. Treenipäiväkirjasta saa oivallisen avun tarkastella missä kohtaan oikeasti oireita ylirasituksesta alkoi ilmetä.
Maaliskuun puoleen väliin asti treenit menivät yli omien odotuksien, treenaaminen maistui. Juoksu tuntui kulkevan loistavasti.
Puolessa välissä kuuta olen kirjoittanut: aamulla olo oli outo. treeni meni tahmeasti. Ei tuntunut hyvältä. Ruoka ei maistunut. Parin päivän päästä tuosta kirjoituksesta olin kaksi päivää flunssassa, mutta en poissa töistä.
Viikon päästä olen kirjoittanut: en ole täysin palautunut flunssasta. verra ja 12 min aerkynnyksellä
tuntui kevyeltä ja erinomaiselta. Mutta vauhdin nostaminen, nosti
sykkeitä liiaksi. ....lopetin kesken sykkeen noustessa.... palautus: Ei
millään meinanut laskea. Kokeilin vielä vauhdin nostamista .... Tuntui
pahalta, joten en jatkanut vaan palauttelin loppuajan.
Edellisestä kirjoituksesta viikko eteenpäin oli jälleen vk-treeni. En ole kirjoittanut erikseen mitään, mutta olen kirjannut vauhdit ja sykkeet. Vauhti ei kasva, mutta sykkeet nousevat.
Muutaman päivän päästä: Lepopäivä.... koko päivä oli erittäin alavireistä
Nyt tuosta edellä olevasta kirjoituksesta on kulunut kaksi viikkoa. En ole kirjoittanut mitään erikoista, mutta treeneihin lähtö on ollut vaikeaa. Olen todella saanut kiskoa itseäni treeneihin. Muita oireita joita on ollut, mutta en ole kirjannut niitä ylös erikseen tai edes osannut yhdistää ylirasitukseen:
* Voimas hikoilu. Ei siis treenatessa vaan esim normaalit päivittäiset toiminnot ovat saaneet kainalot äärimmäisen märiksi. Olen hikoillut kuin työmies vaikka olen ollut paikoillani. Onneksi tämä on mennyt ohitse. (koputtaa puuta)
* Alavireisyys ja saamattomuus. Mieluummin töllöttänyt tyhmänä telkkaria kuin tehnyt jotain mielenkiintoista.
* Väsymys. Varsinkin VK-treenien jälkeen olen nukahtanut illalla yllättäen sohvalle. Kuukauden aikana olen pari kertaa huomannut esim salilla haukottelevani oikein makeasti.
* Janon tunne on hävinnyt
* Viikonloppuna ei ollut nälkä vaikka treenasin
* Pääkipu
Mikään edellä olevista seikoista ei aukaissut silmiäni. Vasta sunnuntain rauhallinen pitkä lenkki, jolloin Polarin mukaan menin vk-alueella koko matkan Lahdesta Pajulahteen vaikka vauhdin perusteella sykkeet olisivat pitäneet olla selkeästi pk-alueella. Sen jälkeen tulleet kylmät väreet ja illalla kuume sai mut tajuamaan, ettei kaikki ole todellakaan kohdillaan. Kun vielä tänään mulle vinkattiin ylikunnosta ts ylirasituksesta googletin ylirasituksen oireet.
Myönnän, olen onnistunut rasittamaan itseäni liikaa.
Jo viime viikolla vähensin treenimäärä, mutta siitä huolimatta se oli yli yhdeksän tuntia.
Tämä viikko on alkanut totaalisella levolla ja syömisellä. Tänään kävelin keskustaan, kävin leikkauttamassa hiukseni, kestovärjäsin kulmat & ripset (nyt näytän Muumilaakson noidalta), illalla menen koko vartalohierontaan. Suuhun on mennyt aamulla soijajogurttia, lounaaksi salaattia - toipumiseen kuuluu osana laadukas tuore ruoka ja hiilihydraatit tulisi saada kasvisvoittoisesta ravinnosta - ja jogurttipäällysteisiä pähkinöitä ym.
Pakko myöntää, etten ollut koskaan ajatellut, että voisin treenata liikaa.
Tästä oppineena;
Tästä oppineena;
*Soitan valmentajalle heti kun tuntuu, ettei kaikki ole kunnossa tai halutessani "säätää" treenejä
*En tee ominpäin, kun en kuitenkaan tiedä mitä olen tekemässä
*Luotan ammatti-ihmiseen
*Kukin on omanlaisensa yksilö. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi itselleen. => en seuraa muiden treenimääriä tai yksittäisiä treenejä
*Keskityn omaan tekemiseeni
*Pidän kirkkaana mielessäni, että Joroisissa haluan tehdä hyvän kisan
*Viimeiseksi: Olen keski-ikäinen, en siis nuori. Kehoni ei toimi kuten kymmenen tai jopa kaksikymmentä vuotta sitten.
Toivottavasti en ole pilannut ensi kesän kisaani omalla toiminnallani. Se olisi todella vaikeaa antaa itselleen anteeksi.
Voi, todella ikävää, että oot ylirasittunu. :( Musta tuntuu, että ihmisen täytyy kerran ajaa itsensä ylirasituksen tilaan, niin sen jälkeen vasta osaa sanoa ajoissa stop. Mulla itellä on esimerkiksi parin päivän kestävä pääkipu merkki siitä, että nyt täytyy levätä. Muuta kuten sanoit, niin jokainen on oma yksilö. Tsemppiä mielettömän paljon ja pikaista toipumista! Toivottavasti saat itsesi pian kuntoon.
VastaaPoistaKiitos Ninni!
VastaaPoistaMä oon jostain kuullutkin, että just ennen ylirasitusta kaikki tuntuu menevän loistavasti, ajat paranevat ja sitä treenaa vaan lisää ja lisää kun tuntuu menevän niin hyvin. Tsemppiä toipumiseen, onhan tuohon kesää onneksi vielä aikaa!
VastaaPoistaKiitos Pia!
VastaaPoistaVajaa kolme viikkoa HCR:n, joten lepo ei tee ollenkaan huonoa tuotakaan juoksu ajatellen. Ja kuten sanot, kesään on vielä hyvin aikaa.
Uskon vakaasti, että levolla ja ravinnolla tästäkin selvitään :).