Aurinko paistaa
ja linnut visertävät, vaan en ole vieläkään ilmoittautunut Joroisille.
Muutenkin ensi kesän suunnitelmat ovat auki. En ole saanut tehtyä päätöksiä,
pelkästään jahkailua.
Hotellin olen
varannut mahdollisuudella peruuttaa varaus. Minkä vuoksi en ole ilmoittautunut kauden tärkeimpään kisaan?
Siihen, mihin kaikki treeni tähtää?
Ehkä rimpuilen
ajatuksen kanssa siirtymisestä kuntosarjasta ikäsarjaan. Kuntosarjassa ei erottuisi, ei
osallistujalistalle eikä tuloslistalla. Olisin yksi muiden joukossa. Ikäsarjassa
ei ole montaa osallistujaa, ja heidän aikansa eivät ole hurjan kaukana
omastani. Uskallanko lähteä mukaan tuohon porukkaan? Pelkäänkö epäonnistumista? Tunnenko itseni epäonnistuneeksi ja treenin turhaksi, jos olen ikäsarjani viimeinen? Riittääkö kuntoni kilpailemaan ikäsarjassa? Onko hölmöä lähteä ikäsarjaan maantiepyörällä? Ilmasssa on paljon kysymyksiä, joista heijastuu epävarmuus.
Viime vuoden
kisassa lähes kaikki meni pieleen (huonosti nukuttu yö, aamulla olisin halunnut
vaan nukkua, veteen mennessä jalat painoivat, pyöräilyssä ketjut irtosivat kerran,
toinen ja kolmas pyöräilykierros ei tuntunut laisinkaan hyvältä, juoksu osuudella
ensimmäiselle kierroksella jokainen askel vihlaisi jalkapohjasta, nesteen eivät
pysyneet sisällä, energia ei imeytynyt, maalissa olin turvoksissa), mutta
maaliviivan ylitin.
Oma tavoite on
selkeä, mutta sarja ei. Tavoittelen tasaisen hyvää suoritusta. Maalissa oloa,
että tein parhaani, enempää en olisi pystynyt, mutta oksentaa en halua tai
muuten voida pahoin. Paria metriä ennen maaliviivaa haluan tuulettaa samalla
riemulla kuin ensimmäisen puolikkaan jälkeen. Aitoa onnistumisen iloa. Tulin,
tein sen ja voitin itseni!
