Kaksi viikkoa leikkauksesta (sis kuvia leikkaushaavasta)

Viikko leikkauksesta

Viikko leikkauksen jälkeen oli lupa alkaa hoitamaan leikkaushaavoja vaihtamalla haavalaput päivittäin juoksevan veden alla. Haavalappujen vaihtaminen ensimmäisen kerran jälkeen sujui helposti, mutta ensimmäinen kerta oli vaikea. Jalka äärimmäisen kipeä, veriset siteet ja itselleni näkymä karsea. Onneksi oli aikaa ja istuin penkillä niin tukevasti kuin vain pystyin. 

Varvas, jota on korjattu tähystysleikkauksella näytti heti hyvältä

Nilkka, pohje ja sääri näytti kyllä pahalta. Turvotusta, mustelmilla, kuivunutta verta

Vahva särkylääke jäi pois, päivittäinen haavojen suihkuttelu ja haavalappujen vaihtaminen antoi mahdollisuuden alkaa tekemään pientä liikettä. 

Kun painoa ei saa varata jalalle, niin alkuun pelkäsin laittaa jalkaa ollenkaan lattiaa / maata kohden eli liikuin pomppien. Oli todella raskasta ja kuormitti vasenta nilkkaa & akillesta huomattavan paljon. Pääsin kuitenkin nauttimaan viimeisistä kesäisistä keleistä istumalla pihalla kuunnellen kirjaa ja jopa tehden n 500m lenkkejä siten, että mulla oli joka tytär tai mies mukana. 

Suurimmaksi osaksi aika menee sohvalla tai lattialla.

Kaksi viikkoa leikkauksesta 

Kaksi viikkoa leikkausta oli reissu Porvooseen tikkien poistoon ja siitä suoraan fyssarille. Tikkien poistossa ei ollut mitään ihmeellistä. Eli leikkauspinnat näyttivät hyviltä. 

Fyssari aloitti kysymällä mitä olen tehnyt tähän mennessä viimeisen viikon aikana. Kun listasin asioita mitä olen tehnyt, niin nyökytteli päätään hyväksyvästi ja totesi, että aivan oikeita asioita olen tehnyt. Nyt saisi etsiä vastuskuminauhat ja aloittaa aerobista liikuntaa. Aerobisen liikunnan suhteen vaihtoehdot ovat hyvin rajalliset, kun edelleen jalalle ei saa varata painoa ollenkaan, nilkkaa ei saa liikuttaa eli kaikki tekeminen tapahtuu walkerin kanssa. Soutu ilman oikeaa jalkaa sekä kuntopyörällä pyörittäminen jäävät siis vaihtoehdoiksi. Ajattelin kyllä testata onnistuuko walkerin kanssa pyörittää oman pyörän kampiakselia. 

Fyssari opetti miten kyynärsauvojen kanssa kävellään siten, että walker osuu maahan, mutta paino varataan kyynärsauvoille. Eihän tuo helppoa ole, mutta onhan tuo itsensä liikuttaminen helpolpaa noin kuin pomppien yhdellä jalalla.

Tikkien poistojen jälkeen tuli vielä hetki odottaa ennen kuin pääsin suihkuun. Seuraavana päivänä suihkuun ja haavojen päällä olevien teipin poisto. Varvas näytti hyvältä. Toki varpaat vielä turvoksissa, mutta erittäin siistin näköistä.

Nilkka vastaavasti ei näyttänyt yhtä hyvältä. Suihkun jälkeen otin kuvat haavoista ja toiset kuvat pari tuntia myöhemmin. Lähetin kuvat lääkärille. Nopeasti sainkin vastauksen, että normaalilta näyttää ja rauhoittuu hissukseen. Tulehduksen merkkejä seurattava samalla tavalla. Haavaa hoidettava tosi hyvin vielä 1-2 viikon ajan. Sain myös ohjeen mitä tehdä, jos haava vähän aukeaisi.

Tässä kuvat kaksi päivää tikkien poistojen jälkeen.

Fyssarilta myös kysyin voinko yrittää aktivoida pohjetta, kun se nyt on ollut täysin passiivisena. Sain luvan ja heti illalla lähdin etsimään miten saa pohkeeseen elämää. Kyllä siellä hermotus toimii ja siellä on elämää.

Vielä ei ole yhtään yötä mennyt ilman heräilyä ja kipulääkettä. Välillä on ollut todella surkeita unia, jolloin päivät ovat menneet ihan zombiena, kyyneleitä silmissä ja riita yhden sanan varassa. Onneksi on kykyä sanoa että olen väsynyt, sattuu enkä todellakaan aijo sanoa mitä mielessä on, koska siitä vaan saadaan aikaan riita, joka on täysin turha. 

Sitten on päiviä, kun on pirteä, pienet asiat eivät ärsytä ja jaksaa mm kirjoittaa blogitekstin valmiiksi tai jopa mennä kahvitreffeille kaverin kanssa. Toki kaverin pitää hakea ja palauttaa mut, koska en pysty ajamaan autoa. Kyllä tässä on todella riippuvainen muista ihmisistä. Jo ruuan valmistaminen on haastavaa, kun paino on yhdellä jalalla eikä aineksien ja tavaroiden saaminen onnistu kovin helposti liikuessa kahden kyynärsauvan kanssa. Pyrin ajoittamaan omat syömiset sen mukaan miten miehellä on aikaa palavereiden väleissä tai samaa aikaan hänen kanssaan.