Jalkaleikkaus

 " Toimenpide tehdään ilman verityhjiötä aloittaen MTP 1 nivelestä selkäasennosta, minkä jälkeen kääntö mahalleen, uudet pesut ja peittelyt ja nilkan takaosan hoito" 

Kun olin tehnyt päätöksen leikkauksen suhteen sekä vakuutusyhtiön ja Fenixin kesken asiat oli varmistettu, niin uskalsin varata leikkausajan. Vajaa kolme viikkoa oli odotusaikaa, joka tuli kyllä tarpeeseen. Saatiin hoidettua mun työt sijaisille, joilta vastaavasti piti saada työtaakkaa pois. Lisäksi tiedonsiirto oli tehtävä ja varmistettava, että kaikki oli dokumentoitu hyvin ja ne keskeneräiset tehtävät, jotka ehtisin tekemään tein pois tai edistin niitä niin paljon kuin mahdollista. Kotona piti kanssa saada asioita hoidettua ja mietittyä mm ruokahuolto. Halusin välttää stressiä ja delegointia mahdollisimman paljon tietäen, että leikkauksen jälkeen menee tovi ennen kuin pystyn mitään tekemään enkä kivuissa tai lääkepöhnässä ole se ihminen, joka haluaa miettiä mitä tuoda kaupasta. 

Leikkauspäivän aamuna vein maantiepyörän huoltoon ja sieltä sitten Fenixin sairaalaan. Oltiin hyvissä ajoin, joten sain rauhoittua heräämössä, jossa yksi odotti leikkaukseen menoa, yksi valmistautui kotiin lähtöä. Sain yhden pitkäaikaisen kipulääkkeen, fyssari opasti rappusissa kulkua kyynärsauvojen kanssa sekä antoi ohjeet kuntoutukseen, anestesialääkäri kävi juttusilla, samoin ortopedi/kirurgi Carl Lybäck. Heräämössä oli koko ajan sama hoitaja. Ja mikä yhteensattuma, että fyssari on yhden mun triathlontutun serkku. Fyssari osasi yhdistää palat kohdilleen, kun puheeksi tuli kuntoutusohjeiden antaminen suoraan valmentajalle. 

Noin klo  15.30 laitoin miehelleni viestiä, että nyt menen leikkaussaliin. Hetken ehdin olemaan hereillä ennen kuin olin täysin unten mailla.

Toimenpide kertomus alkaa:" Oikean MTP1 -nivelen tähystys, irtopalojen poisto, mikrofrakturointi  + depriedement. Oikean akilleskiinnityksen, haglundin deformiteetin ja kalkkeutuneen akillestendinopatian hoito"

Noin klo 18.30 leikkaus oli ohitse. Tiedän tämän siitä, että silloin mieheni oli tullut paikalle, jolloin hänelle oli kerrottu, että leikkaus on juuri ohitse. Hän oli saanut tiedon suoraan leikkauksessa toiselta olleelta lääkäriltä, joka oli poistumassa kotiin. Mieheni oli ohjattu tekemään kävelylenkki ja tulemaan takaisin n tunnin päästä. Noin klo 19.30 hän oli sänkyni vieressä ja itse olin jollain tavoin hereillä. Kylläkin ihan tokkurassa ja olisin vaan halunnut jatkaa unia. Oli hyvät ja syvät unet. Tunnistin kaikki ja varmaankin puhuinkin jotain, mutta muistissa ei kyllä ole mitä olen kysynyt tai mitä mulle on vastattu. Onneksi mies oli vieressä kuuntelemassa.

Sain mehua, smoothien ja evääksi tekemäni leivät. Mulla oli omat eväät tuon ongelma vatsan vuoksi. Halusin varmistaa, ettei mulla tule minkäänlaisia vatsavaivoja riesaksi.

Leikkaus meni hyvin ja sain lähes A4 pituisen kirjallisen selvityksen tehdyistä toimenpiteistä, ajat tikkien poistoon, fyssarille kahden viikon päähän sekä lääkärin tarkastukseen 3 viikkoa leikkauksen jälkeen. Toimenpidekertomusta - näin ei-lääkärinä - on kyllä hurjaa luettavaa. Avataan, sahataan, porataan, solmitaan, testataan ja suljetaan.

Perjantaina sain kauniin kukkakimpun Suomen Gavdin työporukalta ❤️

Launtaina olin vielä kivuissa ja vahvassa lääkityksessä. Silti aamulla olin halukas menemään aamupalalle keittiöön. En ehtinyt edes yhtä leipää syömään ennen kuin tuli huono olo ja huimausta. Laitoin päätä alas. Halusin mennä takaisin sohvalla. Kaaduin lattialle, josta mies alkoi nostamaan mua. Sai mut kyllä ihan pystyyn, mutta menetin tajun ja valuin hänen käsien välistä maahan. Tajuttomana olin vajaan pari minuuttia. Olo oli niin huono, etten halunnut nousta ylös enkä nostaa päätä ylös yhtään enempää kuin olisi aivan välttämätöntä. Aloin ryömiä kohti sohvaa. Tunsin kuinka huono olo paheni, alkoi oksettamaan. Mies haki vadin ja minä jatkoin ryömimistä oksennellen vatiin. Mikään ei pysynyt sisällä. Lopulta nukahdin useammaksi tunniksi. Herättyäni laitoin lääkärille viestiä, jossa kerroin mitä on tapahtunut. Sain nopeasti vastakysymyksiä ja todettiin tilanteen liittyvän lääkkeeseen, huonoon ruokahaluun ja mahdolliseen nestehukkaan. 

Sunnuntaiaamuun asti vuorokaudet menivät siis enimmäkseen nukkuessa tai torkkuessa sohvalla jalka sohvatyynyjen päällä. Sunnuntaina olin pirteä ja sohva alkoi jo ahdistaa. Onneksi on Netflix, josta on voinut katsoa hömppää, koska muuhun en kyennyt ennen sunnuntaita.