Ylimääräinen lepopäivä

Treenin  ja treenijakson pitääkin rasittaa eikä jokainen treeni tunnu hyvältä. Puhumattakaan, että ne olisivat aina kivoja ja niitä tekisi vain hymyillen. Kovan tai haastavan treenin jälkeen olo on kuitenkin hyvä. Mutta mistä sitten tiedän milloin haastavaa treeniä edeltävänä olo on epäilyä omasta kyvystä suoriutui treenistä  tai jopa laiskuudesta ja milloin keho yrittää kertoa, ettei se ole valmis ottamaan kovaa treeniä vastaan. Itse ainakin joudun toisinaan keskustelemaan itseni kanssa. Lopputulos on useimmiten sen, että ainakin verraan. Useimmiten kroppa ja mieli vaan vaatii hyvän verran tai ehkä pitäisi sanoa valmistautumisen itse treeniin.

Pikaisen analyysin ja omien tuntemukseni mukaan väittäisin, että tänä syksynä olen treenannut kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tästä naisesta on muutamia kertoja otettu kyllä kaikki irti, joka yksittäisessä treenissä tai sitten treenijakson aikana. Muutaman kerran olen aamuyöstä herännyt siihen, että kroppa tuntuu kuin se olisi hakattu. On ollut treenejä, joita ennen olen ollut todella epävarma kyvykkyydestäni suoriutui siitä ja on niitäkin, joiden aikana olen lähettänyt virtuaaliterveisiä.

Joulukuussa oli 13 päivän treenijakso, joka päättyi palautteeseen;"Aika väsynyttä menoa. Ihan ok, mutta aikaisemmat treenit selkeästi painavat kehossa. En saanut tehoja irti." Vastaus oli aika selkeä; viikonloppu kevyesti.

Mutta kun treeniohjelmassa lukee, että on treeni ja seuravaa treenitön päivä on vasta muutaman päivän päästä, niin henkisesti on vaikeaa ottaa kevyesti pelkän oman tuntemuksen perusteella. Aamusyke vahvisti edellisen päivän tuntemuksia. Lisäksi Polar Flown kautta tarkastelin joulukuun palautumisen tilaa. Aamusyke ja palautumisen tila vahvisti, ettei kyse ole laiskuudesta, vaan levon tarpeesta. Treenitön päivä ennen aikojaan. Vaikea asia, vaikka kyllähän sen tietää, että levossa kehittyy.

Vaikka lukemat kertoivat kropan vaativan lepoa ja lauantai meni joulun valmisteluissa ja kyläillessä, niin koko ajan jossain mielen sopukoissa jäyti huono omatunto väliin jätetystä treenistä. Jos sitten kuitenkin olisi pitänyt. Järjen ääni taas painoi päälle, ettei keho ota vastaan treeniä ja mahdollisesti ensi viikon treenit menevät penkin alle, jos nyt ei kuuntele mitä keho tarvitsee. Onneksi tultiin kotiin sen verran myöhään, ettei tullut mieleen aloittaa treenin tekemistä.

Sunnuntaiaamuna syke oli jo sitä tasoa, että uskalsin lähteä ohjelman mukaisesti tekemään rauhallisen, mutta pitkän treenin. Maanantain treenikin meni täydellisesti ohjelman mukaisesti.

Keskiviikkoaamun sykkeen mittaus ja Polar näyttämä palautumisen tila - vahvasti tasapainossa - olivat keskenään synkassa.

Ei ole helppoa kuunnella kehoaan, ja aina ymmärtää mikä on oikea ratkaisu. Itse olen päätynyt siihen, että teen jokaisesta treenistä lyhyen analyysin sisältäen tuntemukseni + muut mahdolliset stressitekijät ja välitän ne eteenpäin pari kertaa viikossa. Tarvittaessa jopa heti treenin jälkeen, kuten viime viikon perjantaina. Taaksepäin katsoessa on helppo vetää yhteen esim kuinka kuormittavalta treeni on tuntunut ja onko treenien lisäksi ollut muita stressitekijöitä.