31.12.2016

Vuosi 2016

Vuodesta 2016 piti tulla vuosi, jolloin kisaan. Toisin kävin. Vuosi alkoi influenssan kuorissa, kesällä täysi pysähdys ja vielä lokakuussa onnistuin saamaan viruksen.

Alkuvuosi meni sisätreenien parissa ja pyöräilytekniikkaa hioten.

Lihaskuntotreenit tulivat osaksi viikottaista treeniohjelmaa. Raudan ja oman kehon painon kanssa.

Talven aikana porukalla vedettiin erilaisia treenejä ulkona:



 Helmikuussa tytär sai pienen perheenjäsenen, Danan:


Jouluun mennessä Khalista ja Danasta tuli jo kaverukset:

Talven jälkeen kevätauringosta osattiin nauttia:

Vuoden aikana uintiystävien kanssa ollaan vietetty melkosen monta tuntia altaassa. Yksi mieleenpainuvimmista lienee kesäkauden päätösuinti syyskuussa. Luxusta!

Mutta on meillä ollut myös vuoden aikana syytä kilistellä



Jos salitreeniin on tullut uusi tahti, niin on myös uintiin. Välillä on ollut sellaisia treenejä, että on laittanut jo ennen treeniä haukomaan henkeä. Vuoden aikana en ole uinut kertakaan samaa ohjelmaan kahdesti. Ohjelmat ovat olleet erittäin monipuolisia.


Toisinaan pyörätreenien aikana olo on ollut kirjaimellisesti uitettu.


Suomen kevätsää voi yllättää todella positiivisesti. Äitienpäiväviikonloppu Vierumäellä Finntriathlonleirillä ja sää helli meitä. Leiriohjelma oli erittäin hyvin suunnitellut. Tässä vaiheessa vuotta olo oli vahva ja katse kesään oli odottava.

Toukokuussa kävin Rakkaudesta -valokuvanäyttelyssä. Tässä Vessu ja hänen upeat kuvat.

Sekä osallistumaan triathlomessuille Taijan apuna:



Kesäkuussa lähdin Lohja Triathloniin viikon varoitusajalla. Kesän eka startti jännittää aina. 


Haastavasta kisareitistä huolimatta kisa oli mitä surkein esitys. Uinnissa jalat alkoivat painaa ennen rantautumista. Oli pakko himmata. Rannasta vaihtoalueelle oli jyrkähkö nousu. En pystynyt juoksemaan sitä ylös. Pyörä kulki, mutta ei siihen tahtiin, kuin olin odottanut. Pyörän jälkeen oli katastrofaalinen juoksu. Vaikka olisin halunnut juosta, niin en pystynyt. Henki ei kulkenut. Koko kroppa oli jotenkin raskas. Tyytytyminen toiseen sijaan.

Heinäkuun 6. päivä ei tule varmaankaan koskaan unohtumaan. Tuona kyseisenä aamuna kävin uimassa. Tai yritin uida. Jo alkuverra oli tuskaista, hapen riittävyyden kanssa oli suuria ongelmia. Jokaisen 100m oli välttämätöntä pysähtyä. Hengitys oli raskasta. Välillä mietin pääsenkö uimalla altaan päätyyn. Välillä mietin tältäkö tuntuu, jos hukkuisi. Koko kroppa oli todella raskaan oloinen, etenkin jalat. Koetin uida yhden hiukan nopeamman satasen, mutta ei siitä mitään tullut. Hetken uin pullareilla, kun se tuntui sujuvan ok. 

Uinnin jälkeen hoidin tärkeäen työasian pois ennen kuin suuntasin terveskeskuksen päivystykseen. Aamulla valmentajalta oli tullut viestiä oliko fiilikseni yhtään kohentunut sunnuntain pyöräilystä. Laitoin viestiä, että itse asiassa huonompi ja olen menossa lääkäriin.

Viisi päivää vietin sairaalassa. Linkistä pääsee heinäkuun tekstiin. 


Sairaalasta päästyäni aloitin kuntoituksen, joka sisälsi kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Onneksi mulla on kaveri, joka jaksaa kävellä.


Melko pian halusin myös käydä altaassa. Yksin en uskaltanut mennä, vaan sain kaverin mukaan. Yllättävän hyvin ensimmäisen kerta meni, vaikka edellisen kerran kammottavat muistikuvat nousivat pintaan ja kuuntelin kehon jokaista signaalia äärimmäisen tarkasti.

Samoin pyörän päälle oli päästävä nopeasti. Ensimmäinen kerta vaati lähes yhden päivän henkistä valmistautumista. Kävin välillä katsomassa pyörää ja poistun sen luota. Lopulta uskaltauduin pyörittelemään 15-20 min.  



Ensimmäinen pyörälenkki suuntautui jäätelökioskille ja takaisin. 

Kesällä osallistuin Jarmo Hastin vetämään treenipäivään. Itselleni se oli täysin vinkkien ja tekniikkaharjoitteiden läpikäymistä. 


Radalla ajo olisi ollut kivaa, jos olisi oikeasti pystynyt pyöräilemään.

Kun altaaseen ja pyörän päälle oli päästy, tuli myös aika laittaa märkäpuku päälle. Niin mun hengenpelastajaani kuin itseäni jännitti miten uinnin käy. Reissulla ei tarvittu hengenpelastustaitoja, mutta lepotaukoa sitäkin enemmän.

Kesä suosi ulkona olemista ja kuntoutus eteni loistavasti. Kerran jouduin lähtemään sairaalanmäelle, kun kahvilajonossa hengitys muuttui raskaasti. Onneksi tilanne ei vaatinut muuta kuin viiden tunnin odottelun terveyskeskuksen päivystyksessä.

Kesällä ehdittiin nauttimaan avoautoilusta.

Tämän näköinen on onnellinen ihminen, joka on pystynyt "juoksemaan" reitin kaikki tasaiset kohdat:

Sairasloma päättyi, tein pienen testin itselleni, jonka perusteella tein päätöksen matkata Turkuun.


Turku Challengen maaliviivan ylitys oli henkinen voitto keuhkoembolista. Edellenkään en ollut päässyt eroon tukoksista, mutta pystyin liikuttamaan itseäni. Tämä oli henkisesti erittäin tärkeä etappi. Ilman mieheni ja valmentajani ymmärtämystä ja tukea en olisi voinut osallistua kisaan. Linkistä pääsee "kisaraporttiin".

Hiukan yllytyshulluna osallistuin syyskuussa Helsingin VeloTouriin. Peesissä ja välillä hiukaten hidastamaan. Mahtava ulkoilupäivä loistavassa seurassa. 


Syksyllä jatkoin pyöräily lähes niin pitkään kuin maantiepyörällä pystyi. Nauttien ilman kiirettä.


Hiljalleen juoksukin alkoi tuntua hyvältä.

Marevanlääkitys on ollut päällä heinäkuusta lähtien. Mustelmia tulee todella herkästi.

Lokakuussa kävin pyörä- ja juoksutesteissä. Tulokset olivat masentavat. Linkistä pääsee lukemaan tarkemmin testin jälkeisiä tunnelmia. 


Pari viikkoa myöhemmin juuri ennen syksyn uintileiriä oli puolivuotistarkastus. Kokeiden perusteella tukokset olivat poistuneet. Paria päivää aikaisemmin olin huomioinut saman asian, kun sykkeet olivat huomaamatta nousseet korkealle eikä nousu aiheuttanut hapen puutetta eikä yskimistä. Leirillä pääsin ensimmäisen kerran treenaamaan kunnolla.

Marraskuussa oli firman pikkujoulut Levillä. Lunta, hyvä porukka ja lumikenkäsafari. Parhaat pikkujoulut tähän mennessä!


Joulukuussa käytiin porukalla tutustumassa Pirkkahalliin. Päästiin tekemään lajinomaista treeniä sisätiloissa. Aika huippua! 



Joulu vietettiin rauhallisesti perheen kesken. Tytöt muuttivat meille aatonaattona ja tapaninpäivänä muuttokuorma lähti toiseen toiseen.


Vuosi päättyi perinteisesti juoksuun. Tällä kertaan juoksumatolla.



Kiitokset niin blogin lukijoille, ystäville, valmentajalleni ja perheelleni vuodesta 2016. Aika sanoa hyvästit vanhalle vuodelle ja toivottaa vuosi 2017 tervetulleeksi!

1 kommentti:

  1. Paljon on mahtunut vuoteesi, olkoon vuosi 2017 suosiollisempi.

    VastaaPoista

Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.

Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)