Peikko nimeltään ikääntyminen

Iän karttuessa mielen sopukoista nousee väkisinkin peikkoja kehityksen tyssäämisestä.  Silmiin osuu artikkeleita miten ikä vaikuttaa treenaamiseen? Miten tulisi treenata ikääntyessä? Mielessäni pohdin tuleeko alamäki vastaa yllättäen vai hiljalleen. Ja etenkin miten henkinen kantti kestää, kun huomaan vauhdin ja voiman hidastuvan treenaamisesta huolimatta. 

Olen saanut hyvää tarkoittavia kommentteja ikääntymisen tuomista rajoitteista ja varoituksia treenimääristä.

Mutta jos kropassa tuntuu hyvältä, ei ole rasitusvammoja, treenaaminen maistuu. En tee pakosti enkä pakosta, vaan nautinnosta. Niin miksi pitäisi alkaa rajoittamaan ja himmailemaan ennakkoon? Saatan tehdä itselleni hallaa, mutta eikö rajoitteet ole korvien välissä? Haluan uskoa siihen, että kuunnellen kroppaani teen oikein itselleni. Itseäni varten liikun, ja siitä nautinnosta, jonka siitä saan. Ei jokainen treeni ole aina mieleinen ja yhden treenin aikanakin ehtii monenlaiset tunteet valtaamaan mielen. Mutta treenin jälkeen ei ole vielä ollut huonoa fiilistä. Olen kyllä saattanut olla pettynyt itseeni, mutta se on yleensä johtunut omasta laiskuudestani tai luottamukseni puutteesta, jolloin en ole uskaltanut tehdä asioita 100%:sti.

Lihasmassa ei ole pienentynyt. Uskallan jopa väittää voimatason nousseen viime vuoden aikana. Tällä hetkellä se näkyy itselleni ehkä parhaiten uidessa ja toiseksi siinä kuinka tunnen takareisien ja pakaroiden aktivoituvan juoksussa. Vauhti ei ole vielä hidastunut, ainakaan merkittävästi. Tämän hetkisiin vauhteihin vaikuttaa 5 kuukauden sairastelu. Odotankin pääseväni parin kuukauden sisällä siihen samaan kuntotasoon, missä olin viime vuoden huhtikuussa. Tällä hetkellä oma tunne on, että kovaa vauhtia ollaan menossa kohti tuota ensimmäistä tavoitetta.  

Missä vaiheessa käänne tapahtuu? Lääkärit kyselevät vaihdevuosista. Vastaukseksi katselen heitä silmät pyöreinä:"anteeksi, mistä puhut?" Suurin peikkoni taitaa olla edessä odottavat vaihdevuodet ja niiden tuomat muutokset. Uskon, että tässäkin asiassa on yksilöllisiä eroja. Toivon kovasti, että niin todella olisi ja itse pääsisin tuosta ohi vähäisin muutoksin ja osaisin myös nauttia treenaamisesta senkin jälkeen kun vauhti hidastuu. Treenaaminen, hiki, omien rajojen kokeileminen ovat kuitenkin olleet elämässäni mukana ihan nuoruudesta lähtien.

Kun noin vuosi takaperin lähdin tekemään yhteistyötä valmentajan kanssa, kerroin hänelle, etten halua iän tai erilaisten riesojen olevan "excuse" treenaamiselle. Toki on oltava realistinen. Lupasin kuunnella kehoani ja ottaa itse huomioon, jos jossain kohtaa kehoa alkaa tulemaan kremppaa. Lopputulemaa olen ollut tyytyväinen. Treeniä on paljon, itselleni ei ole tullut tunnetta, että treenisuunittelussa olisi nostettu ikäkorttia esille. Enemmänkin välillä mietin lukiessani yksittäisiä treenejä, että "Ootko ihan tosissasi?" "Kuvitteletko MUN oikeasti selviytyvän tuosta setistä?"  Mutta joka kerta niistä on selvitty ja jopa ihan hyvin. No, ehkä on muutama salitreeni / liike, joissa olen joutunut antamaan hiukan periksi. Asiansa osaava ihminen osaa laittaa treeniä juuri sopivasti. Oikeassa suhteessa lepoa, määrää ja haasteellisuutta. Tunnen myös itseni. Jos treenimäärät ovat pieniä tai treeni ei ole tarpeeksi haasteellista,  lähden sooloilemaan. Sooloilemisen jälkiseuraukset harvoin ovat positiivisia. 

Helsingin Sanomien juoksublogista: 

+ 40 

"et välttämättä kestä enää yhtä suuria treenimääriä kuin ennen, joudut määrittämään yksilöllisen tasosi itseäsi kuunnellen". 

"Palautuminen hidastuu ja näin ollen levon sekä kevyiden lenkkien merkitys korostuu"

" Saatat tarvita aiempaa enemmän lepopäiviä."

Odotan siis pelon sekaisin tuntein milloin olen pakotettu vähentämään treenimääriä, pitämään enemmän lepopäiviä. Mietin myös mihin ikävuosiin viitataan sanalla ikääntyvä? Jokaiselle meistä tulee vuosia lisää. Nuoremmaksi meistä ei kukaan tule.