Lyhyen radan mastersmestaruuskisat uidaan tänä viikonloppuna Ahvenanmaalla. Multa nuo kisat jäivät väliin, joka luonnollisesti harmittaa, mutta ei olkapääni olisi vielä kestänyt kisarääkkiä. Parantuminen on mielestäni ollut erinomaista, mutta edelleen jotkut liikkeet tuntuvat ikäviltä. Vedessä olen käynyt pari kertaa, joista toista kertaa voi sanoa jopa kelaustreeniksi.
Talven aikana tuli käytyä Vierumäellä opettelemassa uintitekniikkaa. Taisi olla toisella kerralla, kun uintejamme kuvattiin, mutta omat kuvani sain vasta hetki sitten. Viestit menivät kaimalleni, jolla on muuten aivan sama sähköpostiosoite kuin mulle, mutta mun päättyy .fi eikä .com kuten hänellä. Vieressä oleva kuva on Vierumäellä kuvattu ja kaksi muuta kuvaa on pysähdyskuvia videoinnista, jota HyPyläiset tekivät tammikuun leirillä.Vierumäellä meitä ohjasi ja opasti kaksi tulevaa liikunnan ohjaaja, jotka kumpikin ovat aivan Suomen huipulla kisaavia uimareita. Niiden rinnalla meidän meno näytti paikalla olevilta tuulimyllyiltä. Paljon liikettä, mutta etenemistä ei. Uintitekniikan lisäksi treenikertoihin kuului oheisharjoittelua. Oheiset sisälsivät harjoitteita liikkuvuuteen, koordinointiin ja keskivartalon hallintaan. Viimeisellä kerralla mukaan tuli telinevoimistelua! En olisi uskonut joutuvani puomille ja eritasotangoille. Yläasteen ja lukioajan onnistuin välttelemään kaikki telinevoimisteluosuudet ja nyt keski-ikäisenä jouduin tilanteeseen, jossa en kyennyt luistamaan näistä liikkeistä. Samaan kastiin muuten kuuluu kaikenlaiset hypyt luistimilla.
Viimeisellä kerralla uintitreeneissä kokeiltiin siirtovaikutusta. Treeni koostui altaan reunalla tehtävistä lihaskunto/aktivointiharjoittelusta + uinnista. esim 30 sek vatsalihaksia + 50 uintia tai 30 sek vastavetoja + 50 m uintia. Tekniikkakurssi päättyi viestiuintiin, jossa joukkeet lähtivät vastakkaisista päädyistä ja viesti päättyi toisen joukkuueen kiinniottamiseen. Ja arvata saattaa mitä tapahtui tekniikalle. Se hajosi täysin!En osaa sanoa kuinka paljon oikeasti oma tekniikkaani muuttui talven aikana, mutta sain erittäin hyviä vinkkejä tekniikan harjoitteluun. Mutta mistä löytyy se maltti! Olisi niin paljon parennettavaa, mutta kun tuntuu, ettei mikään muutu vaikka tekisi millaisia drillejä. Oppiminen pois vanhasta on äärimmäisen vaikeaa.
Jotta ei aivan pelkäksi uintistooriksi menisi, niin lauantaina sain itseni viimeinkin trainerin päälle. En se nyt niin kamalaa ollut kuin mitä mä muistin. Syystä tai toisesta viime kauden jälkeen traineritreeni on puistuttanut. Pyörä on ollut saatavilla koko talven ja pyöräilykengät ovat olleet pyörän vieressä odottelemassa. Pyörän päälle en ole päässyt siitäkään huolimatta, että ohjelmassa on ollut jo pari kertaa traineritreeniä. Olen vaihtanut ne spindeen. Mutta eilen päätin, että nyt tää nainen nousee pyörän päälle. Heti juoksutreenin jälkeen - noudattaen treeniohjelmaa kirjaimellisesti.
Pyörätreeni sisälsi "mäkitreenin". Jälkeenpäin tuumasin, että olisin voinut polkea raskaammillakin vastuksilla ensimmäiset "mäet". Olin kuitenkin suopea itseäni kohtaan ja totesin, että hyvä ensimmäinen traineritreeni. Eilisen jälkeen fiilis oli aivan toinen, joten eiköhän tää "maantiepyöräily" saatu nyt alkamaan. Tässä eilinen yhdistelmätreeni käppyröinä:
