Talvi yllätti

Tällä kertaa ei autoilijaa, mutta kävelijää kylläkin. Viikko sitten liukastuin suorin vartaloin kiertäen suoralla kädellä. Kaatumisessa vasen olkapää sai melkoisen iskun. Kova kipu, huimaukset ja suppea käden liikerata sai mielen matalaksi ja pelkäämään pahinta. Enkä edes ollut juoksemassa, vaan koiran kanssa rauhallisella aamulenkillä.

Päivystyksessä tarkistettiin ainostaan röntgenillä ettei luita ole rikki ja lihaksen repetyminen -diagnoosi perustui lähinnä lääkärin parhaaseen arvaukseen. Tiistaiaamuna kävin yleislääkärillä, jonka diagnoosi oli kiertäjäkalvon viottuminen tms. Ultraäänitutkimukseen pääsen vasta ensi viikolla.

Lepoa ja kylmää. Lievää turhautumista. Viikon olen miettinyt mitä tehdä kahden viikon päässä olevien uintiskabojen kanssa. Olkapää kestää jo huomattavasti paremmin kuin viikko sitten, mutta sitten on yllättäviä asioita, joita ei vaan pysty tekemään. Yksi näistä on villakangastakin laittaminen hengarissa eteisen kaappiin. Olkapää ei myöskään kestä kovaa juoksemista, jossa käsi luonnostaa liikkuu edestä taakse ja takaisin.

Eilen piti tehdä lopullinen päätös edessä olevien lyhyen radan SM-kisojen suhteen. En lähde. Olkapää ei kestä vauhdin ottamista eikä kisoihin lähdetä harrastamaan kellumista. Harmittaa oman ja viestijoukkueen puolesta. Mun piti uida viesteissä 50m perhosta ja 100m vaparia. Omina lajeina olisin uinut 1500m vu, 200m pu ja mahdollisesti 400m vu. Vahingoille ei voi mitää, mutta ei se silti vähennä harmituksen määrää.

Tällä hetkellä kesän kisoihin valmistaudutaan ja toivotaan, että olkapää parantuu täydellisesti. Treenit jatkuvat kivun rajoissa. Kovat uintitreenit jäävät myöhempään ajankohtaan. Salitreenillä koetetaan paikkailla ja hakea lihaskestävyyttä.