Työt ovat häirinneet etenkin tammi-helmikuussa treenaamista työpäivien venyttyä 12 tuntiin. Kompromisseja on joutunut tekemään ja välillä on tehnyt mieli heittää pyyhe kehään. Erittäin paljon harmittaa torstaina uintitreenien väliin jääminen. En ole ehtinyt niihin ollenkaan, olen kuitenkin käynyt kerran viikossa uimassa, mutta aika hankalaa se on yleisövuorolla, joskin torstain treeneissä tasoerot kasvoivat uimareiden lukumäärän kasvaessa. Eli samaa ongelmaa kuin yleisövuorolla, ei pääse treenaamaan aivan kuin haluaisi. Yleisövuoron haasteena on, ettei siellä pääse harjoittelemaan tekniikkaa juuri ollenkaan. Uimahallin vaihto saattaisi tuoda tuohon vastauksen.
Vaikka uintitreenit ovat jääneet vähäiselle, niin ilokseni sain valmentajalta positiivista palautetta edellisissä yhteistreeneissä. Uintini ei ole enää yhtä pomppivaa kuin mitä se oli aikaisemmin. Vauhti ei ole kasvanut mihinkään, mutta en anna sen häiritä. Tekniikka kohdalleen, jonka jälkeen voi alkaa kehittää nopeutta. Puolimatkalla uinnin osuus on kuitenkin kaikista pienin ja sen minkä menetän uinnissa, voisin saada kiinni harjoittelemalla vaihtoja sekä kehittämällä juoksua ja pyöräilyä, joissa ei tarvitse yrittää matkantekoja kerroksittain tai pyrkiä eroon toisen uimarin roikkuessa nilkassa kiinni.
Kuitenkin poden huonoa omaatuntoa uintitreenien määrien vähäisyydestä ja ennen kaikkea niiden heikosta tasosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)