6.3.2018

HyPyn triathlon tiimi Vierumäellä

Leirien parasta antia on varmaankin yhdessä olo samanhenkisten ihmisten kanssa sekä loistavat olosuhteet treenaamiselle. Voi täysipainoisesti toteuttaa swim-bike-run-eat-sleep-repeat -ohjenuoraa.

HyPyn triathlon teamin leiriviikonloppu vietettiin Vierumäellä viime viikonloppuna. Riippumatta onko kyse treenistä, leiristä tai kisasta, niin taustalla tehdään paljon työtä, joka ei näy ulkopuolisille. Itse sain nauttia leiristä leiriläisenä ilman minkäänlaista vastuuta. Luxusta. Iso kiitos leirin jäljestäneille henkilöille. 

Oma leiriviikonloppu alkoi uinnilla kotihallissa, jota piti seurata juoksu. Mutta kun aikataulut pettävät, niin ne pettävät. Uimahallilla olin myöhemmin kuin olisin suunnittelut ja itse uinti vei hiukan pidempään kuin olin laskenut eikä uinnista paljoa jäänyt kerrottavaa. 


Paria tuntia altaasta nousun jälkeen saavuin Vierumäelle ja rekisteröityessäni sisään jouduin "paparatsin" kameran kohteeksi:

Perjantai-ilta vierähti majoittumisessa. Pyörä ja traineri löysivät tiensä kupolihallin lukolliseen varastoon, oikea huone ja sänky löytyivät. Ennen yöpuulle siirtymistä nautittiin iltapalaa Wanhassa salissa, joka muuten on museoviraston suojelema tila.

Leirillä ei ollut ulkopuolista valmentajaa, vaan vastuuhenkilö oli oman seuran porukkaa. Tämän vuoksi oli helppo sopia, että voin osallistua leirille tehden omaa treeniä. Alkuviikosta olin vielä hiukan epävarma mitä teen leirin suhteen, kun edellisellä viikolla olin työmatkalla ja sunnuntaina olin ollut tekemässä pitkän yhdistelmätreenin Tampereella. Toinen työreissu on jo ensi viikolla. Täyden varmuuden puuttumisen vuoksi mulla ei ollut omaa leirin treeniohjelmaa ennakkoon, vaan sain kunkin päivän ohjelman kyseisen päivän aamuna. Toimi oikein hyvin.


Lauantai käynnistyi klo 9 kolmen tunnin pyörä-juoksu -yhdistelmätreenillä. Löysin itselleni oivan paikan nurkasta ihan oven suun vierestä. Tuosta paikasta näin lähes kaikki kuitenkaan häiritsemättä muiden treenejä. Oma treenini sisälsi kolme kierrosta pyörää ja juoksua. Tuttua settiä Phallitreeneistä. Treeni sujui suunnitelman mukaisesti ja mulla oli lauantaina selkeästi kevyempää settiä kuin muilla.

Lounas oli heti sisähallitreenin jälkeen. Ruoka oli paljon parempaa kuin keväällä 2016, jolloin kasvisruokataso oli melko heikko. Leiriohjelman mukaan lounaan ja uinnin välissä oli 90 min hiihto/juoksu. Itse oli saanut ohjeen tehdä 45 min palauttavan juoksun, kun lepo ei kelvannut.

Lounaan jälkeen kuitenkin ehdin hetken lepäämään ennen kuin lähdin nauttimaan aurinkoisesta pakkaspäivästä. Aurinko ja raikas happi kyllä piristi kummasti.

Uintitreeni oli melko helppo, kun meillä oli vaan 60 min varaus ja pääsin peesaamaan miesten perässä. Verrat + 3x5x100m vaparia. Ohjelman mukaan vauhdin tulisi kiristyä jokaisen viiden setin jälkeen. Taululle miehet kirjasivat melko kovia tavoitevauhteja ja perjantain uintitreenin perusteella mulla tulisi olemaan todellisia vaikeuksia pysyä heidän vauhdeissa. Koska alla oli jo useampi tunti jalkojen päällä, otin suosiolla pullarit käyttöön.

Viisi ensimmäistä satasta meni helposti, mutta jäimme 4 sekkaa taululle kirjatusta vauhdista. Siltä varalle, että vauhti nousisi setti setiltä ja alkaisi olemaan mulle liikaa, kaivoin lättärit esille. Lättäreillä ja pullareilla kyllä pysyisin heidän peesissä.

Toisen kierroksen lähti vetämään porukan nopein uimari. Vauhti kiihtyi, mutta edelleen pysyin helposti peesissä. Aloin jopa jättämään pidempiä välejä, jotta en olisi 75m jälkeen edellisen varpaissa kiinni. Kolmas kierros mentiin pienemmällä porukalla ja vauhti kiihtyi. Uinti tuntui vahvalta ja hyvältä. Eli täysin vastakkaiselta kuin edellisenä päivänä. Peesistä saa kyllä todella ison avun.

Uintitreenistä suoraan syömään käymättä huoneissa. Iltapalan jälkeen uni olisi maistunut erinomaisesti, mutta meillä oli vielä kauden 2017 päättäjäiset. Kun toiset laittoivat hiuksiaan, vaihtoivat vaatteita iltaa varten, niin kolme meistä nostivat jalat ylös ja lepäsivät.


Kauden päättäjäisissä kiiteltiin ja palkittiin. Oli hienoa huomata, että huomioitiin muitakin kuin kauden nopeimmat ja parhaiten sijoittuneet. Leirin mahdollistaja huomioitiin palkinnoin ja suurin suosionosoituksin, samoin kauden 2017 esimerkkillisin henkilö, joka taitaa olla tämän porukan iäkkäin henkilö. Kauden 2017 triathlonkoulun jälkeen hän osallistui kesän alussa Tuusulanjärven triathloniin ja on meille kaikille erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka ikä on vain numeroita.

Toki HyPy Cup:n nais-ja miesvoittajat palkittiin. Näissä ei tainnut tulla yllätyksiä, kun seurassa vain muutamat henkilöt osallistuvat cup:n. Cup on kyllä avoin kaikille seuralaisille, mutta jostain syystä harva niihin osallistuvat. Itse kuulun tähän passiivisten henkilöiden joukkoon.

Vuoden HyPyläinen palkinto meni henkilölle, joka kävi Tahkollta hakemassa SM-kultaa täydeltä matkalta ihan huikealla ajalla. Sama henkilö oli oikeutetusti myös kauden 2017 paras miestriatlonisti.
Paras naistriathlonistipalkinto osui minulle. Hämmennys oli sen verran iso, että palkintoa vastaanottaessa sain vain sanottua kiitos. Seurassa on todella kovia menijöitä, jonka vuoksi en osannut odottaa Turun kolmannen sijan tuovan moista huomionosoitusta. Mutta hyvältä tuo tuntui ja kyllähän tuollainen aina nostattaa treenimotivaatiota.


Palkinnoksi sain mitalihengarin, jota olen pari kertaa harkinnut ostavani, mutta aina jättänyt tilaamatta. Tämä palkinto ei jää kaappiin lojumaan, vaan tulee käyttöön. Kahdeksan vuoden aikana on kerääntynyt osallistumis-, finisher- ja sm-mitaleja ihan kiitettävä määrä, joten täytyy käyttää harkintaa mitkä mitalit pääsevät roikkumaan upeaan hengariin.

Sunnuntaille oli varattu sisähallitreenaikaa klo 9-13, jonka oli myös ilmoittanut valmentajalleni. Ja sitähän saa mitä tilaa eikä se treeni itsestään tule tehtyä, joten eihän siinä muuta auttanut sunnuntaiaamuna klo 9 kuin käydä treenin kimppuun. En todellakaan ole aamuihminen, mutta porukassa aamutreenitkin tuntuvat kivuttomilta.

Päivän treenin rakenne oli samankaltainen kuin edellisenä päivänä, mutta tehoiltaan ja kuormitukseltaan edellistä päivää kovempi. Ensimmäinen ja toinen tuntia menivät helposti.


Kaikki, jotka mut tuntevat, niin tietävät ettei juoksu eikä kierrosta laskeminen ole mun vahvuuteni. Kun tuohon lisätään ajatusten karkaaminen muuhun kuin itse treeniin, niin lopputulos on, että yllättäen sitä juoksee 6x800 metriä 5x800m sijaa. Myöhemmin huomasin, etten ollut edes osannut laskea, että 2x200m= 400m, vaan olin juossut kolme kierrosta yhteen 400 metriin. Näin ollen neljän kilometrin juoksusta tuli viisi kilometriä. Parempi näin päin.

Kolmaskin tunti sujui melko pitkään toivotulla tavalla, mutta viimeiset muutamat minuutit sitten olivat liikaa korvien välille. Yritin, mutta hyydyin. Aivot eivät vaan saaneet käskytettyä jaloista löytämään sitä viimeistä vaihdetta.


Treenin viimeinen osuus oli juoksu: 15x200m (100m rennon reipasta + 100m rennon kovaa), pal 30". Ensimmäisten kierroksien ajan sain juosta yksin radalla. Tässäkin huomasin porukan vaikutuksen. Kun muu porukka tuli radalla, vauhti kasvoi huomaamatta. Viimeiset 5x200m olin jälleen yksin radalla. Jalat alkoivat olemaan aika lopussa, muut olivat verraamassa pyörän päälle tai jo lopettaneet treenin. Tässä vaiheessa jouduin keskustelemaan itsensä kanssa, jotta sai jatkettua oman treeni loppuun. Treenin päätyttyä oli taas aika voittajafiilis!


Suihkun ja lounaan jälkeen ennen kotimatkaa laitoin valmentajalle viestin:"Aika piippuun vedit mut!" Maanantaina sitten jo kiitosviesti loistavista treeniseteistä. Kyllähän nää kovat treenisetit on niitä parhaita treenejä, joissa joutuu keskustelemaan itsensä kanssa melko vakavasti ja arvuuttelemaan miten omilla jaloilla pääsee kotiin.

Kiitos HyPyn triathlon tiimille upeasta viikonlopusta, valmentajalleni jälleen kerran juuri oikean tasoisista treeneistä. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevan kesän kisoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.

Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)