Alisuorittamista treeneissä

Edit: Syy alisuoriutumiseen selvisi heinäkuussa, jolloin tuli täysi pysähdys tekemiseen.


Olen mukavuusalueella menijä, sitä en kiellä. Mutta nautin myös kovien treenien jälkeisestä enforfiiniista, jolloin itsensä ylittämisen fiilis on voimakkaasti läsnä. Eihän ne kovat vedot sillä hetkellä välttämättä tunnu kivoilta, mutta sen jälkeinen tunne on mahtava. 


Erityisestä kuluneella viikolla olen kiinnittänyt huomiota, että pidän käsijarrua päällä kovemmissa treeneissä. Tuollaisen treenin jälkeen tunnen pettymystä itseäni kohtaan ja olisi halua tehdä treeni uudestaan. Kun sama toistui toistamiseen kuluneella viikolla eri lajin kohdalla, niin se laittoi pohtimaan syitä himmailuun ja kysymään itseltäni miksi en saa itsestäni sitä potenttiaalia irti mitä uskon itsessäni olevan.


Menneiden kausien ongelmat eivät ole vaivanneet, joten fyysisesti ne eivät ole este vaatia kropalta enemmän. Mutta onko kivut jättäneet muistiin arvet? Arvioinko toteuttamismahdollisuuteni alakanttiin? Mikä on oikeasti itseluottamus yksittäisessä harjoituksessa? Onko pysyvyyden tunne eli näkemykseni omista kyvyistä harjoittelijana oikea? Millainen on minäkuvani kuntoilijana?


Vastauksia minulla ei ole vielä ole, mutta toivon tämän kesän aikana löytäväni ne käymällä itseni kanssa keskusteluja tiedostaakseni paremmin ajatukseni ja tuntemukseni treenien aikana.


Halua on kehittyä, mutta tiedostan käsijarrun päällä pitämisen rajoittavan kehittymistäni. Useinhan itse olemme itsemme pahin vihollinen.