30.6.2014

Triathlon ja kilpavarustelu

Niklaksen Kiskon kisaraportin innoittamana kirjoitin FB:n Triathlonfoorumiin pitkän kommentin julkaisematta sitä, koska koin sen olevan väärä kohta - Niklaksen hienon raportin alla - kommentoida muuta kuin hänen kisaraporttiin suoraan liittyvää asiaa. Ainakaan näin pitkästi huolella avautuen.

Hänen blogissaan oli lause, jota harvoin kuulee triathonpiireissä: "Mikään ei tule ilmaiseksi, mitään ei saa parannettua pelkällä kaluston päivityksellä". Näinhän se menee, että vauhtia tulee lajiin kuin lajiin hyvällä tekniikalla ja kunnon kohentamisella. Triathlon on hieno laji, mutta kilpavarustelun myötä muuttumassa elitistiseksi lajiksi. Ellei alla ole tuhansien eurojen TT-pyörää, päässä satojen eurojen kypärää, uidessa huippumärkäpukua ja kädessä viimeisin Suunnon tai Polarin sykemittari, niin saa kyllä puolustella valintojaan. Pahimmillaan saa tuntea olevansa toisen luokan harrastelija, vaikka oikeasti me kaikki olemme harrastelijoita.

Kyse on vapaa-ajan harrastuksesta, jossa on kyse itsensä voittamisesta, oman kunnon kohentamisesta, upeista kokemuksista hienon lajin parissa ja halusta viettää aikaa/treenata saman henkisten ihmisten kanssa. Kyseessä ei ole ammatti emmekä kisaa rahapalkinnoista. Eliittisarjoissa on toki rahapalkinnot, mutta kuinka moni alle 40-vuotias osallistuu eliittisarjaan? Mieluiten otetaan suomenmestaruustitteli alle 30-vuotiaissa kuin kisattaisiin eliittisarjassa. Kuitenkin monella on allaan ammattilaisen kalusto.

Itse olen joutunut enemmän kuin kerran puolustuskannalle ajaessani edelleen maantiepyörällä tai olla ostamatta huippumärköpukua. Ei ole yhtä eikä kahta ihmistä, jotka ovat olleeet vahvasti sitä mieltä, että minun tulisi ehdottomasti hankkia TT-pyörä tai kalliitt kisakiekot tai aika-ajokypärä. Mielellään kaikki. Ja sitten vasta saan vauhtia pyöräilyyn ja olisin varteenotettava triathlonisti. Ei kukaan sano sitä ääneen, mutta sellaisen tunteen saa keskusteluissa - etenkin ja valitettavasti liian usein - miesten kanssa. Ei ole kyllä vauhti kasvanut vaikka olenkin lievän painostuksen alla tullut ostaneeksi hiilikuitukiekot. Kyllä multa vaan loppuu vääntö reisistä. Hankkimani kiekot eivät ole huippukiekot eivät olleet edes uudet. Ostin ne käytettyinä ja edullisesti. Edullisesta hinnasta huolimatta kävin kiekkojen kanssa Vesan luona ottamassa ammatti-ihmisen lausunnon kiekkojen laadusta ja järkevyydestä omaan käyttööni. By the way - en edelleenkään omista huippumärkäpukua. Hyvän puvun toki, joka ei hidasta, mutta en kuitenkaan ole menossa kohti Konaa enkä hankkimassa kisapaikkaa Olympialaisista. Omalle tasollani kelpaa hyvä pyörä ja sopiva märkäpuku.

Toki vuosien varrella pyöräni on kokenut muutoksia, jotka ovat tulleet vasta sen jälkeen, kun ammatti-ihminen on todennut sen olevan järkevää kuntotasooni nähden. Pyöräni on kuitenkin tehty käsityönä minun mittoihin eikä niin päin, että tässä on pyörä ja aletaan säätelemään pyörän asetuksia, jotta sopisin pyörään.
Alkuperäisillä osilla, joilla ajoin viisi kesää saavuttaen triathlonissa kolme sm-mitalia. Päivitys tehtiin tämän vuoden huhtikuussa.
Myönnän myös käyneeni kovaakin kamppailua itseni kanssa ja pitkiä keskustelua keväisin Vesa Rautun kanssa TT-pyörän tarpeellisuudesta minun kohdallani. Lähellä oli, etten hankkinut TT-pyörää Kalmaria varten, mutta onneksi valmistaja ei saanut oikeaa koko Suomeen asti. Enkä sano "ei-koskaan". Voi olla, että jos keskivauhtini kasvaa tarpeeksi - jota kyllä epäilen suuresti, kun tuo ikä alkaa jossain vaiheessa tekemään kepposia ja alkaa taistelu hidastumista vastaan -ja innostun täyden matkan kisoista sekä tässä matkan aikana tapahtuu pari muutakin muuttujaa, etteikö allani joku päivä mahdollisesti voisi olla TT-pyörä, mutta siihen asti menen nykyisellä kalustollani. Täytyy myös pitää mielessä sekä se, että nykyiseen pyörääni saan huippupalvelua nopealla aikatalulla että pituuteni puolesta en välttämättä saisi ajoasentoa yhtään muutettua aerodynaamisemmaksi vaikka allani olisi monien tuhansien euroinen TT-pyörä.

Jokainen tekee omat valintansa, mutta joskus kannattaa myös harrastuksen kohdalla miettiä minkä hyödyn saa panostamalla kalliisiin varusteisiin ja millaisiin kisoihin/ tapahtumiin on osallistumassa nyt ja tulevaisuudessa. Suosittelen myös lukemaan Katja Väisäsen mietteitä samasta asiasta hänen viimeisessä blogipäivityksestä. Eikä keskustelu Paul Sjöholmin tai Vesa Rautun kanssa välttämättä ole ollenkaa huono idea pähkäillessään mihin rahansa kannattaa sijoittaa.
Päivitetty versio kisavarustuksessa. Komean näköinen, mutta vauhti ei ole kasvanut varustuksien myötä. Samaa vauhtia olen ajanut ennen päivityksiä. Lompakko on kyllä ohentunut.

12 kommenttia:

  1. Ugh - hyvin puhuttu. Triathloniin pitäisi perustaa jokamiesluokka, jossa toisen romut saa ostaa kisan jälkeen ;-) Kiekot, satula, juomasysteemit, märkäpuku, sykemittari, polkimet, kengät uhanalaisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voisi tulla mielenkiintoisia hankintoja ;)

      Poista
    2. Aivan timanttinen idea tuo tri-jokkis. Olisin ehdottomasti mukana! Olen henkisesti antanut triathlonille pikkusormen ja jonkin verran äklöttää tällöinen kilpavarusteluhenkinen kulttuuri. Jossain määrin hirvittää (samalla kun hivelee) ajatus jo siitäkin että jossain vaiheessa hybridin tilalle pitää hommata vallan maantiepyörä. Jokkis-triathlon ftw!

      Poista
  2. Hyvin sanottu! Itse lähinnä koin tuon sen jälkeen kun ostin TT-pyörän, en sitä kyllä kadu pätkääkään. Itsellä kuitenkin oli vaihtoehtoina hommata maantiepyörä tai TT-pyörä. Molemmat vaihtoehdot mietin pitkälle, ja koska harrastan nimenomaan Triathlonia, en pyöräilyä niin valitsin TT-pyörän. Toki ei ollut kalleimmasta päästä, mutta ei ihan halvinkaan.
    Itsellä tuo pyörä toimii myös motivaattorina, se ei ole koristeena ja koska siitä maksoin kuitenkin ihan selkeää rahaa, niin se motivoi tekemäänkin sillä jotain.
    Märkkärin osalla kävi sillä tavalla, että päädyin HEADin sponsori ohjelmaan, ja sitä kautta tuli uusi märkkäri, mutta ilman tuota olisin kyllä jatkanut vanhalla märkäpuvulla, jota silloin tällöin käytän edelleen treeneissä.
    Tunnistan tuon paineen niskassa itsekin, varsinkin noiden mittalaitteiden kohdalla. Tosin jollain toisella voi olla samanlainen kuume viihde-elektroniikan suhteen millainen minulla on sykemittarin suhteen. Tykkään saada dataa omista treeneistä. Mutta tämän hetkiset laitteet toimivat mulla harjoituksissa hyvin, mutta huonosti kisoissa. Hyvä postaus Päivi sulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kukin omien mieltymyksien, tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan.

      Poista
  3. Pari triathlonkisaa käyneenä ja muutamia pyörätapahtumia polkeneena tunnustan, että saan kyllä vähän kiksejä, kun ohittelee jotain viiden tonnin aerokiekko-Cerveloita omalla maantiepyörällä. Juteltiin Kiskon jälkeen tästä parin ensikertalaisen kanssa, joista toinen totesi, että kun sen Cervelon sitten ostaa, ei ole enää selityksiä ja mitään parempaakaan tarjolla.

    Itse taistelen kuitukiekkojen ja tripyörän ostoa vastaan (ainakin) tämän kesän, koska jos sitä nyt 1500 euroa satsaamalla saa 1-2km/h lisää vauhtia niin kallista on. Meille kovakuntoisille riittää vähän huonompikin kalusto, heikompikuntoiset voi sitten hankkia niitä P5 menopelejä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpöisesti ekaksi pyöräilemään maantiepyörällä muutaman vuoden, jotta oppii pyörittämään kampiakselia, oppii oikean ajoasennon ja on sinut pyörän päälle. Kun tekniikka on kohdillaan, tavoittteet kasvaneet matkan tai vauhdin suhteen, niin silloin kannattaa kääntyä ammatti-ihmisen puoleen. Hyviä kisoja ja miellyttäviä pyöräilykilometrejä!

      Poista
  4. Mulla on jäänyt just ne hiilikuitukiekot hankkimatta, kun juttelin Paulin kanssa. Muut saa kyllä mun puolesta ostella ihan mitä haluavat jos se tekee heidät onnelliseksi. Minä en ole kokenut kenenkään taholta minkäänlaista painostusta hankkia uudempia juttuja. Rajoittimena on tähän saakka ollut lompakon lisäksi se, että itse tuntuu luontevammalta kisata "omalle tasolle" sopivilla varusteilla eikä ampua yli. Kaksi vuotta sitten painostin kyllä omaa miestäni hankkimaan käytetyt hiilikuitukiekot Kalmariin, taka-ajatuksena tietysti se, että voisin niitä lainata sitten, jos täysi matka tulee omalla kohdalla ajankohtaiseksi,

    VastaaPoista
  5. Samaa mieltä olen tuosta varusteiden hankinnasta ja samat rajoitteet täälläkin.

    Eniten itseäni harmittaa ne tilanteet, joissa lajiin pariin tuleville tuputettavan mm. aika-ajopyörää tai aika-ajokypärää kuin ainoana oikeana valintana. Joillekin se aivan varmasti onkin se oikea valinta heti alkuun, mutta ei kaikille.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Sinulle Päivi kirjoituksistasi, varsinkin viimeisestä! Minulle tärkeintä on lähteä lenkille, ja näin talvi menee nopsaan. Pisteenä ii:n päälle tulee sitten kisa tai kaksi kesällä. Itselläni on käytettynä ostettu pyörä, vanha märkäpuku. Asenne, ja te muut tri-perheen jäsenet teette harrastuksestani minulle tärkeän. Aurinkoa, ja liikunnan iloa! Marketta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta! Olen erittäin iloinen, että olet löytänyt sekä blogini että triathlonin. Virkistäviä uintihetkiä, kepeitä jalkoja ja nautinnollisia kilometrejä pyörän päällä.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus. Itse kiinnitin Sääksissä huomiota siihen, että eipä siellä oltu enää juuri liikkeellä "tavan" pyörillä, mitä vielä pari vuotta sitten esim. Joroisten pikamatkalla oli paljon. Itse kun ajelen edelleen cyclocrossilla niin kyllähän se vähän kismittää tietää, että kyllä siitä pyöräilyajasta jonkun verran saisi pois pyörää vaihtamalla - tämä todettuna harkkalenkillä tri-pyörää ajavan kaverin kanssa, että nimenomaan alamäissä jään auttamatta jälkeen. ;)

    VastaaPoista

Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.

Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)