Lohja triathlonin jälkeen on jatkettu treenien parissa normaalilla viikkorytmillä. Viikolla kovempia treenejä, viikonloppuna pidempää settiä, ja kun joukkoon lisätään yhdistelmätreeniä, niin ihan perusjuttuja tähän aikaa kaudesta.
Pyöräreitin varrella on ilmestynyt muutamia uusia hahmoja. Nää on kyllä hauskoja. Olisin ottanut selfien, mutta en kehdannut jäädä poseeraamaan isäntäväen ollessa pihalla. Pertulantiellä on toisenlaisia hahmoja tervehtimässä, mutta siellä puolen teen usein pyörävetoja, jonka vuoksi sen puolen hahmoista ei ole kuvia.
Se mikä on muuttunut edellisestä kaudesta on lihaskuntotreenien jatkuminen säännöllisesti myös kesällä. Koska kesällä salille meneminen ei voisi vähempää kiinnostaa, alkaa kotona olemaan suhteellisen kattava valikoima erilaisia apuvälineitä lihaskuntoon ja -huoltoon. Uusin tuttavuus on X-erfit. Uskallan väittää tämän hetkisen kuntopiirin olevan haastavampi kuin salitreenin. Hikeä pukkaa ja seuraavana päivänä kropassa tuntuu.
Juoksua on ollut vähemmän tänä vuonna. Toivottavasti tämä strategia pitää mut paremmin juoksukykyisenä. Viime vuonna Tahkon puolimatkalla juoksijanpolvi alkoi kiusamaan viimeisellä kierroksella ja loppua kohden vaan paheni siihen pisteeseen, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kävellä hetki ja toivoa parasta.
Valitettavasi vaan tuo juoksu on myös tökkinyt eniten. Olkoon juoksu kevyttä tai vetoja, niin juokseminen on tuntunut vaikealta. Myönnän, että välillä olen aloittanut vedot turhan kovilla vauhdeille, jolloin lopputreeni on ollut mitä on ollut.
Tänään loppuverraa tehdessä mieleeni juolahti, että olenpa saattanut tuossa keväällä juosta pidemmät lenkit keskittyen liikaa vauhtiin, jolloin syke on saattanut ollut liian lähellä kynnystä. Keväällä juoksu tuntui hyvältä, jonka vuoksi kiusaus seurata vauhtia kasvoi. Pitää vaan nyt iskostaa itselleen, että kevyet lenkit on kevyitä, syke selkeästi siellä missä pitää ja olla välittämättä vauhdista.
Huhtikuun onnettomuuden jälkeen lupasin, etten enää ota Khalia mukaan juoksulenkeille. Mutta kuinkas kävikään tällä viikolla, kun olin lähdössä tekemään lyhyttä ja kevyttä lenkkiä. Eihän tälle katseelle ja asenteelle voi sanoa ei. Toinen kun tulee vaan puoleen väliin käytävää, ei lähemmäksi. On valmis kääntymään, jos kerron ettei tällä kertaa. Hellyin ja hyvin tuo lenkki meni. Toki metsässä olin varuillani aina kun Khali kulki takanani.
Loppuun vielä pieni esimerkki siitä kuinka tärkeää on suojata iho vaikka olisi täysin pilvistä. Sunnuntaina ennen pyörätreeniä olin laittanut aurinkovoidetta, jossa on SK 30 ja harmittelin pyörän päällä pilvistä säätä. Kotiin tullessa nähdessäni punoittavat olkapääni olin enemmän kuin tyytyväinen pilvisestä kelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)